Ääni idästä

toukokuu 13, 2019

“Ilman kristillistä identiteettiään, Euroopan unioni ei edusta muuta kuin ylikansallista byrokraattista raamia, josta yhä suurempi määrä eurooppalaisia kansallisvaltioita kokee olonsa vieraantuneiksi.”

Romanian entinen Vatikaanin, Pariisin ja Lissabonin suurlähettiläs puhui selkeästi ja suorasukaisesti vaikuttavassa Patriarkaalisessa palatsissa Bukarestissa. Hän avasi tämän vuoden State of Europe foorumin, eli tapahtuman, jonka pidämme vuosittain EU-puheenjohtajamaan pääkaupungissa (katso suora lähetys video).

Hartaana ortodoksikristittynä tohtori Teodor Baconschi, (kuvassa oikealla), joka myös palveli maansa ulkoministerinä, sanoi, että itäisen näkemyksen mukaan länsi oli suistunut euroskeptisyyteen ja oli vahvistanut populistikriitikoita hylkäämällä kristillisen identiteettinsä ja perinteiset arvonsa poliittisen korrektiuden hyväksi.

Eurooppa-päivä juhlan tarkoitus viime torstai-iltana oli korostaa Robert Schumanin, Ranskan ulkoministerin, uskon roolia eurooppalaisen projektin synnyssä. Hän antoi projektille lähtölaukauksen kolmeminuuttisen Schumanin julistuksen kautta 9. toukokuuta 1950.

Avauspuhe seurasi tervetulopuheenvuoroa isä Ionut Mavrichilta, joka edusti Hänen Pyhyyttään, patriarkka Danielia. Nikean uskontunnustuksen lukemisen jälkeen kutsuin Fr Mavrichi keskustelemaan uskontunnustuksen roolista Euroopan muokkaamisessa. Aikaisemmassa viikon viestissä olin kirjoittanut uskontunnustuksesta, joka yhdisti Euroopan antamalla Euroopan kansoille yhteiset raamit uskolle. Samalla se kuitenkin jakoi idän ja lännen luomalla traagisen skisman, joka säilyi yli yhdeksän vuosisataa.

Fr Mavrichi myönsi myös, että Nikean uskontunnustuksella oli tosiaan ollut perustavanlaatuinen rooli Euroopan luomisessa. Hän siteerasi romanialaista filosofia, joka oli väitellyt saksalaisen historioitsijan Oswald Spenglerin kanssa. Tämän mukaan Eurooppa oli alkanut pohjoisessa, Kaarle Suuren kautta. Romanialainen oli vastannut tähän väittämällä, että Euroopan todellinen alku oli vuonna 325 jKr. Nikean kirkolliskokouksessa. Sen tapa muotoilla kristinusko Jumalan ilmestyksenä Kristuksen kautta oli antanut Euroopalle yhteiset puitteet melkein 17 vuosisadalle. Surullista kyllä, ‘filioque’ ristiriita, joka koski lausetta, jonka lännen kirkko oli lisännyt, johti 1000-luvulla idän ja lännen keskinäiseen ekskommunikaatioon.

Hän lisäsi, että vaikka saatamme nykyisin olla pettyneitä kristinuskoa koskeviin lukuihin monessa osassa Länsi-Eurooppaa, silti monet ovat yhä katedraalien lumoissa, kuten viimeaikaiset tapahtumat ovat osoittaneet. Tällä hän viittasi Notre Damen tulipaloon.

Aliarvioitu

“Nykyisin näemme Euroopan, joka yrittää keksiä itsensä uudelleen kieltämällä kristilliset juurensa. Toivottavasti tulemme eurooppalaisina järkiimme. Olen eurooppalainen ja uskomukseni tulisi näkyä myös eurooppalaisella tasolla”, Fr Mavrichi sanoi lopuksi.

Tohtori Baconschi jatkoi samalla linjalla omassa puheessaan, väittäen että uskonnon tärkeyttä aliarvioitiin yhteisen eurooppalaisen tulevaisuuden luomisessa.

“Pidän itseäni radikaalin sekularismin kriitikkona”, hän sanoi. “Kyseessä on ilmiö, jonka luulen osittain vaikuttaneen euroskeptisyyden nousuun Euroopassa.”

Hän muisteli, kuinka Euroopalla oli vuoden 1945 jälkeen uusi yhteys kristillisen kokemuksen syvään viisauteen, mikä enteili maanosamme historian pisintä rauhan ja hyvinvoinnin ajanjaksoa. Oli siis velvollisuutemme palata usein tarinaan, jotka tekivät yhdistyneen Euroopan unelmasta todellisuutta. Eurooppalainen projekti oli sekä hahmotettu että laitettu käytäntöön sekä kristittyjen katolisten että protestanttien toimesta. Katolisen kirkon sosiaalinen oppi oli inspiroinut kristillisdemokraattista oppia ja oli  hahmotellut vapaan ja rauhallisen Euroopan unionin.

Kansallista suvereniteettia ei tullut heikentää vaan pikemminkin ne tuli yhdistää kristillisyyden inspiroimien subsidiarisuuden ja solidaarisuuden periaatteiden alle sekä personalistisen ihmisoikeuksien käsityksen alle.

Menetettyjä pyrkimyksiä

Liberalismin ja sekularismin vaikutuksesta tulevaisuus nähtiin kuitenkin menneisyydestä vastakkaisena. Mikään oppi tai tabu ei ollut tarpeeksi merkityksellinen haastaakseen rajattoman vapauden utopistista tavoittelua. Nykyisin suurin osa eurooppalaisista ei pyrkinyt muuhun kuin mukavuuksien täyteiseen elämään. He olivat kadottaneet metafyysiset pyrkimyksensä.

Eurooppa oli laajentuessaan sisällyttänyt monia entisiä kommunistisia maita, jotka määrittelivät yhä identiteettinsä suhteessa perinteisiin kristillisiin arvoihin. Kulttuurinen ero idän ja lännen välillä oli tullut yhä ilmeisemmäksi. Tohtori Baconschi esitti, että tämä herättää seuraavan kysymyksen: tulevatko Brysseli ja 27 jäsenvaltion hallitukset ymmärtämään uskonnollisen identiteetin tärkeyden EU:n itäisen ja läntisen puolen kulttuurisen eron umpeen kuromisessa?

“Emme halua olla osa yhteisöä, joka sanoutuu irti juutalaiskristillisestä identiteetistään eikä kunnioita kansalaistensa halua säilyttää elämäntapojansa, perinteitään ja perusarvojaan”, hän varoitti.

Tohtori Evert Van de Poll (vasemmalla kuvassa), vastasi länsimaisena protestanttina, että lännen tulee kuulla tämä sanoma idästä. Arvojen ääni oli hiljennetty. Tarvitsimme tohtori Baconschin tapaisia ihmisiä muistuttamaan meitä siitä, mitä tapahtui, kun menetimme arvomme, hän sanoi.

Ilta loi vakaan perustan seuraavan päivän foorumia varten. Se pidettiin parlamentin palatsissa ja kerron siitä lisää seuraavassa viikon viestissä.




Vastaa