Kieli ja kirjallisuus

syyskuu 17, 2018

Tämä on kahdestoista osa kahvipöytäkirjan lukujen luonnostelmien sarjaa, joissa käsitellään sitä, kuinka Raamattu on muokannut lukemattomia länsimaisen elämämme osa-alueita. Otan mielelläni vastaan palautetta.

Mikään ei vedä vertoja Raamatun vaikutukselle kielten ja kirjallisuuden kehitykselle. Vaikutus on nähtävissä Itä- ja Länsi-Euroopassa, Lähi-idässä kahden vuosituhannen ajan ja maailmanlaajuisesti neljän viimeisen vuosisadan ajan. Raamattu on käännetty useammille kielille kuin mikään muu kirja ja sitä lainataan kirjallisuudessa useammin kuin mitään muuta lähdettä.

Raamattu käännettiin ajanlaskumme ensimmäisten vuosisatojen aikana hepreasta, arameasta ja kreikasta koptiksi, syyriaksi, armeniaksi, gootiksi sekä etiopialaisille että latinalaisille kielille. Wulfila kehitti goottilaisen aakkoston 300-luvulla erityisesti Raamatun kääntämistä varten (katso kuvaa). Hieronymuksen käännöksestä latinaksi, myöhemmin samalla vuosisadalla, tuli roomalaiskatolisen kirkon virallinen Raamattu nykyaikaan asti. Rooman vaikutuksen piirissä olleet slaavilaiset kansat – mukaan lukien puolalaiset, tšekit,

slovakit, slovenialaiset ja kroatit muokkasivat latinalaiset aakkoset omiin kieliinsä sopiviksi. Ortodoksislaavit käyttivät kyrillisiä aakkosia, jotka kreikkalaiset lähetystyöntekijäveljekset (Kyrillos ja Methodios) olivat luoneet Raamatun käännöstä varten 800-luvulla. Nykyisin yli 50 kieltä käyttää kyrillisiä kirjaimia, kuten valkovenäjä, bulgaria, kazakki, kirgiisi, makedonia, montenegro, venäjä, serbia, tadžikki, turkmeeni, ukraina ja uzbekki.

Raamatun virallisen käännösten ilmestyttyä, eri murteet väistyivät virallistetun oikeinkirjoituksen ja sen yhtenäisen käytön tieltä. Tämä prosessi alkoi myöhemmin Länsi-Euroopassa uskonpuhdistuksen kautta, sillä uskonpuhdistuksen ajatuksiin kuului, että Raamatun tuli olla kaikkien saatavilla, heidän omalla kielellään.

Erasmuksen tarkoitus oli, että hänen rinnakkaiskäännöksensä Uudesta testamentista kreikaksi ja latinaksi (vuonna 1516) toimisi apuvälineenä Raamatun kääntämisessä toisille eurooppalaisille kielille. Hän käytti käännöstyössään juuri saamiaan käsikirjoituksia, joita Ottomaanien Konstantinopolin valtausta (1453) pakenevat munkit toivat länteen. Näin ollen hän uskalsi korjata monia virheitä Hieronymuksen Vulgatassa, mikä järkytti Euroopan vallanpitäjiä.

Hyvin pian sen jälkeen juuri keksityn painokoneen ansioista koko Raamatusta alkoi ilmestyä käännöksiä valkovenäjäksi (Skaryna, 1517), saksaksi (Luther, 1522), ranskaksi (Lefèvre d’Étaples, 1530), englanniksi (Coverdale, 1535), ruotsiksi (Gustav Vasa, 1541) ja puolaksi (Brest, 1563). Seuraavien vuosisatojen aikana Raamattu käännettiin jokaiselle eurooppalaiselle kielelle. Nyt koko Raamattu on saatavilla maailmanlaajuisesti 554 kielellä, mikä on enemmän kuin mikään muu kirja. Raamatun osia on käännetty noin 3000 kielelle.

Raamatullisten sananlaskujen, sanontojen ja sanojen rikkaasta perinnöstä tuli näin osa jokapäiväistä kieltä monessa eurooppalaisessa kulttuurissa. Englannin kieli on suuresti velkaa William Tyndalelle, joka sai Uuden testamentin käännöksensä valmiiksi maanpaossa Manner-Euroopassa vuonna 1526. Vuoden 1611 Kuningas Jaakon Raamattu käyttää siitä nimittäin 90 prosenttia. Tyndale oli etevä kielitieteilijä, joka osasi käyttää yksitavuisia sanoja erityisen taidokkaasti ja häneltä ovatkin peräisin monet sanonnat, joita käytetään maailmassa päivittäin.

Suom.huom. Yhtä lailla Raamattu on antanut suomen kieleen lukuisia sanontoja, kuten esimerkiksi itku ja hammasten kiristys, hävityksen kauhistus, kaiken pahan alku ja juuri, puhua kuuroille korville, munaskuita myöten, kätkeä kynttilänsä vakan alle, liha on heikko, kuurnita hyttysiä ja niellä kameli, ei mitään uutta auringon allaitku pitkästä ilosta, työmies on palkkansa ansainnut ja kaikella on aikansa.

Sukupolvi sitten englantilaisia etunimiä kutsuttiin virallisesti “kristillisiksi nimiksi” (suom.huom. Suomessa on yhä käytössä sana ”ristimänimi”). Kuinka monella henkilöllä perhe- tai ystäväpiirissämme on nimiä, jotka ovat peräisin Raamatusta tai kristillisestä historiasta? Esimerkiksi Eeva, Nooa, Saara, Rebekka, Joosef, Aaro, Miriam, Joosua, Ruut, Ester, Joonatan, Daavid, Joona, Daniel, Samuel, Elisa, Antti, Pietari, Johannes, Maria, Anna (ja lukemattomia muunnelmia näistä nimistä), Matti, Markus, Paavali, Luukas, Tuomas, Kristiina, Katariina, Marketta, Martti…

Raamattu on itsessään kirjallisuutta, johon sisältyy historiaa, kertomuksia, runoutta, kirjeitä ja kirjoituksia näyistä. Se on myös innoittanut kaikkien aikojen vaikutuksellisempia kirjoja. Tässä muutama esimerkki: Jumalan valtio (Augustinus), Kirkkohistoria (Eusebios), Englannin kansan kirkkohistoria (Bede), Jumalainen näytelmä (Dante), Kadotettu paratiisi (Milton),Kristityn vaellus (Bunyan), Faust (Goethe), Joulukertomus (Dickens), Karamazovin veljekset (Dostojevski), Taru sormusten herrasta (Tolkien) ja Narnian tarinat (Lewis).

Shakespeare oli vuoden 1560 Geneven Raamatun kasvatti ja hänen huhutaan myös osallistuneensa Kuningas Jaakon Raamatun kääntämiseen. Hän lainaa teoksissaan Raamattua noin 1350 kertaa ja viittaa ainakin 42 Raamatun kirjaan.

Raamatusta kirjoitetaan lukemattomia kirjoja ja akateemisia tutkielmia; osa niistä jopa vastustaa sen sanomaa voimakkaasti. Tästä huolimatta jos jätämme Raamatun sivuun, hyväksymme sen tilalle tietämättömyyden rikkaan kielellisen ja kirjallisen perintömme suhteen.

Raamattu on ruokkinut eurooppalaisen kielen ja kirjallisuuden henkeä ainutlaatuisella tavalla. Toista sen kaltaista kirjaa ei löydy.




Vastaa