Tiede ja teknologia

lokakuu 15, 2018

Tämä on kuudestoista osa kahvipöytäkirjan lukujen luonnostelmien sarjaa, joissa käsitellään sitä, kuinka Raamattu on muokannut lukemattomia länsimaisen elämämme osa-alueita. Otan mielelläni vastaan palautetta.

Raamattu myytteineen, ihmeineen ja erikoisine kuvauksineen enkeleistä ja paholaisista, on ollut merkittävä este nykyaikaisen tieteen nousulle. Vasta renessanssin ja valistuksen vapautettua nykyihmisen mieli Raamatun keskiaikaisesta taikauskosta, tieteen kausi pääsi alkamaan.

Tämä yleisesti hyväksytty väite saattaa alkuun näyttää järkevältä ja itsestäänselvältä. Kuitenkin asian objektiivinen ja rehellinen tutkiminen osoittaa tämän näkökulman olevan moderni myytti.

Maalliset filosofit ja tiedemiehet, kuten A.N. Whitehead ja J. R. Oppenheimer tunnustavat avoimesti, että nykyaikainen tiede syntyi raamatullisesta maailmankatsomuksesta. Vaikka vanhemmat sivilisaatiot (kuten kreikkalainen, hindulainen ja buddhalainen sivistys sekä myöhäisempi islamilainen sivistys) tarjosivat merkittäviä lisäyksiä ihmisten tietoon, niiden vakaumukset estivät nykyaikaisen tieteellisen ajattelun kehityksen.

Kreikkalaiset olivat mahdollisesti ensimmäisiä, jotka etsivät rationaalisia vastauksia kysymyksiin elämän ja maailmankaikkeuden olemassa olosta ja luonteesta mutta heidän maailmankatsomuksensa ei arvostanut työtä, joka olisi ollut tarpeen muutoksen aikaansaamiseksi. Kiinalaiset ja intialaiset näkemykset fyysisestä maailmasta epätodellisena harhakuvitelmana estivät tieteellisen ymmärryksen kehityksen idässä huolimatta varhaisista keksinnöistä, joihin lukeutuivat painokone, tuulimylly, ruuti ja nollan käsite. Kreikkalaiset käsikirjoitukset ja Aristoteleen opetukset olivat muslimien saatavilla kauan ennen kuin länsi sai ne käsiinsä mutta heidän deterministinen uskontonsa esti tieteellisen ajattelun kukoistuksen.

Oliko silkkaa sattumaa, että tieteellinen ajattelu ja tieteellisten löytöjen määrä kasvoi räjähdysmäisesti renessanssin ja Euroopan 1500-luvun uskonpuhdistuksen jälkeen? Vai voimmeko löytää yhteyden raamatullisten totuuksien uudelleen löytämisen ja tieteen ja teknologian kukoistuksen välillä? Miksi  1600-luvun alusta lähes kaikkien tieteellisten keksintöjen taustalla oli eurooppalaisia ja heidän “jälkeläisiään”? Miksi 97 prosentilla vuosien 1901-1990 luonnontieteen Nobelin rauhan palkinnon voittajista oli juutalais-kristillinen tausta, kuten amerikkalainen taloustieteilijä John Hulley löysi tutkimuksessaan (64% protestantteja, 22% juutalaisia ja 11% katolisia)?

Voisiko tämä johtua siitä, että raamatullinen maailmankatsomus tarjoaa nykyaikaisen tieteen perustaksi seuraavat oletukset? Ensinnäkin, luonnollinen maailma on todellinen. Toiseksi, ihmismieli kykenee tuntemaan sen todellisen luonteen. Kolmanneksi, luonto on yhtenäinen ja sen osat liittyvät toisiinsa syy – seuraus-suhteen kautta. Ja neljänneksi (joiden varassa kolme ensimmäistä oletusta lepää), on olemassa rationaalinen Jumala, joka on erillinen maailmankaikkeudesta, jonka Hän on luonut ja jota Hän ylläpitää.

Tämän älykkään Luojan lausunto luomakunnastaan “erittäin hyvänä” varmistaa, että fyysinen maailmankaikkeus toimii luotettavien lakien mukaan ja ihmiset pystyvät löytämään ne. Hengellinen ja materiaalinen maailma toimivat siis sopusoinnussa.

Tämä oli ajattelutapa, jota suurin osa nykyaikaisen tieteen edelläkävijöistä – myös uskonpuhdistusta edeltävät tutkijat, kuten fransiskaanimunkki Roger Baconin jo 1200-luvulla – käytti. Hän haastoi vallitsevan aristotelilaisen ajattelun omassa katolisessa kirkossaan.

Samoin kuin hänen katoliset toverinsa Kopernikus ja Galileo kolme vuosisataa myöhemmin, hänkin kohtasi voimakasta vastustusta omilta hengellisiltä johtajiltaan, kun hän ehdotti rationaalista tutkimusta Jumalan luomakunnan – eli Hänen tekojensa kirjan –tarkkailemisen kautta. Tähän tarkkailemiseen sisältyi myös tieteellisten kokeiden tekeminen.

Yllä olevien perustusten laskemisen jälkeen, monille tieteen alueille nousi edelläkävijöitä, joilla oli samat raamatulliset uskomukset. Niihin kuuluivat esimerkiksi:

  • Anatomiassa: Andreas Vesalius
  • Genetiikassa: Gregor Mendel
  • Astronomiassa: Nicolaus Kopernikus, Johannes Kepler ja Galileo Galilei
  • Fysiikassa: Gottfried Leibniz, Isaac Newton, Blaise Pascal, Alessandro Volta, Georg Ohm, André Ampère, Michael Faraday ja William Kelvin
  • Kemiassa: Robert Boyle, John Dalton (atomiteorian isä) ja Joseph Priestley
  • Lääketieteessä: James Simpson (kloroformi, gynekologia), Louis Pasteur(bakteriologia) ja Joseph Lister (antiseptiikka).

Englannissa toimivasta seurasta The Royal Society of London for Improving Natural Knowledge (Lontoon kuninkaallinen seura luonnontieteiden edistämiseksi), joka perustettiin vuonna 1660, tuli arvostettu tieteen kehitystä kannustava järjestö. Moravialaisen piispan ja kasvatustieteilijän, Comeniuksen, innoittama seura kehittyi epävirallisista kokouksista Gresham Collegella, puritaanisella instituutiolla, jossa oli seitsemän puritaania kymmenen alkuperäisen tiedemiesjäsenen lisäksi.

Newton, eräs kaikkien aikojen suurimmista tiedemiehistä, kirjoitti itse asiassa enemmän teologiasta kuin tieteestä (vaikka hänen tieteensä oli kenties hänen teologiaansa laadukkaampaa). Kepler, joka opiskeli luterilaisen kirkon työntekijäksi, kuvaili työtään “Jumalan ajatusten ajattelemisena Hänen jälkeensä”. Pascal, jolla oli jumalallinen kohtaaminen “tulen yössä” ja joka kirjoitti klassisen hartauskirjan Pensées, tunnetaan hänen argumentistaan, jota kutsutaan ‘Pascalin vaa’aksi’: “Jos uskon Jumalaan ja kuoleman jälkeiseen elämään, ja sinä et – ja jos Jumalaa ei ole olemassa, me molemmat häviämme kuollessamme. Mutta jos Jumala on olemassa, sinä silti häviät, kun taas minä saan kaiken.”

Absoluuttista nollaa mittaavan Kelvin-asteikon kehittänyt Lordi Kelvin kirjoitti seuraavasti: “Jos ajattelet tarpeeksi, joudut tieteen pakottamana uskomaan Jumalaan”.

Ja jos “ajattelemme tarpeeksi”, joudumme myöntämään, että moderni tiede tosiaan syntyi raamatullisesta maailmankatsomuksesta. Eikä tämä ole mikään myytti.




Vastaa