Todellinen juhla

huhtikuu 30, 2019

Viime viikonloppuna oli jälleen pääsiäinen – ainakin ortodoksisessa osassa Eurooppaa ja toisissa itäisissä kirkoissa. Ja ortodoksit todella osaavat juhlia pääsiäistä mahtipontisesti.

Viime viikolla, ollessani Romaniassa, ohitin sattumoisin Bukarestin patriarkaalisen katedraalin keskusteltuani käytännön järjestelyistä patriarkaalisessa palatsissa, jossa tulemme pitämään ensi viikon Europe Day Celebration -juhlan. Seisoin pienessä väkijoukossa ja seurasin ihmeissäni, kun noin kolmekymmentä ortodoksipiispaa ympäri maata astui katedraalista ulos puettuina pääsiäiskirkkauteen! (Jostain syystä vaikutti siltä, että he olisivat kaikki tehneet ostoksensa samassa kaupassa.)

Länsieurooppalaiset yllättyvät kuullessaan romanialaisten uskon luonteesta. 44 prosenttia heistä rukoilee päivittäin, mikä on Euroopan unionin korkein luku. Puolet väestöstä käy kirkossa ainakin kerran kuussa. Vain puolalaiset käyvät kirkossa heitäkin ahkerammin. Kolme neljästä romanialaisesta pitää kristinuskoa tärkeänä osana kansallista identiteettiään. Huolimatta yli 40 vuotta kestäneestä kommunismivallasta, itäeurooppalaiset eivät ole kulkeneet samaa tietä kuin monet länsieurooppalaiset, jotka kuusikymmentäluvulla hylkäsivät lapsuutensa kirkon tukahduttavana.

Taksikuskini, joka vei minut lentokentälle aikaisin perjantaiaamulla oli nuori isä, joka puhui vapaasti uskonnon ja uskon tärkeydestä Jumalaan ja Jeesuksen Kristukseen. Hän kertoi minulle, että heti aamun valjettua liikenne olisi tiivistä, kun kaikki lähtisivät kaupungista juhlimaan pääsiäistä sukulaistensa kanssa. Lauantai-iltana noin klo 11, kaikki osallistuvat pääsiäismessuun. Liikenne pysähtyy, kun ihmiset laskevat pääsiäisaterian aineksia sisältävän ruokakorinsa tien reunalle odottamaan papin siunausta. Kirkossa kaikki sytyttävät kynttilöitä kirkon kynttilöistä symbolisoimaan Jeesuksen ylösnousemusta.

Joku kantaa Pyhän Valon kotiin, jonka palkkiin tehdään risti kynttilän savua käyttäen. Perinteisesti tämä tehdään talon suojaamiseksi pahalta. Sitten perhe nauttii erityistä leipää nimeltä ‘Pasca’, jota syödään ainoastaan pääsiäisenä ja joka tehdään hienosta vehnäjauhosta ja koristellaan ristillä. Seuraavaksi on tarjolla lammasta, jota romanialaiset eivät useinkaan nauti.

Imperialistinen

Euroopan unionissa on laaja kirjo asenteita kirkkoa ja uskontoa kohtaan. Liian usein länsimaiset henkilöt kuitenkin olettavat, että kaikki eurooppalaiset ovat käyneet läpi lännessä kuusikymmentäluvulla tapahtuneet sosiaaliset muutokset. Lännessä oletetaan helposti, että radikaalit muutokset seksuaalisuhteiden, perheen ja avioliiton suhteen ovat tapahtuneet joka puolella Eurooppaa ja että uudet ‘arvot’ ovat ‘eurooppalaisia’ arvoja. Tämä vuorostaan antaa ymmärtää, että monet romanialaiset eivät ole ‘eurooppalaisia’.

Tarvitsemmekin dialogia, kaksisuuntaista kuuntelua, pohjoisen ja etelän, idän ja lännen välillä, kuten tulee tapahtumaan tulevassa foorumissa. Vaikka EU on laajentunut itään, sitä ei ole seurannut idän lisääntynyt tunteminen. Länsieurooppalaisia pidetään usein ylimielisinä ja imperialistisina itäeurooppalaisia kohtaan, koska he eivät automaattisesti pidä ‘uutta’ vanhaa parempana.

Esimerkkinä tästä voisi olla pääsiäisen päivämäärä. Tänä vuonna lännessä juhlittiin pääsiäistä viikkoa aikaisemmin kuin idässä. Kuka länsieurooppalaisista osaisi kertoa miksi? Itäeurooppalaiset kyllä tuntevat syyn. Se liittyy historian, joka ei oikein kiinnosta meitä lännessä. Menneisyys ei kiinnosta meitä, sillä aloitamme aina tulevaisuutemme muokkaamisen puhtaalta alustalta. Silti meillä on vain vähän ymmärrystä siitä, kuinka menneisyytemme on jo muokannut meitä tai siitä, miksi teemme asioita tietyllä tavalla.

Kaksi kalenteria

Lyhyesti kerrottuna: Nikean kirkolliskokouksessa, vuonna 325 jKr, kristillisen maailman johtajat sopivat yhteisestä tavasta juhlia pääsiäistä samana päivänä. Se tulisi olemaan kevätpäiväntasausta (21. maaliskuuta) seuraavan ensimmäisen täyden kuun jälkeisenä ensimmäisenä sunnuntaina; mutta aina juutalaisen pääsiäisen jälkeen, sillä Jeesus ja hänen opetuslapsensa juhlivat pääsiäistä hänen ristinnaulitsemistaan edeltävänä yönä. Kuitenkin juliaaninen kalenteri, joka on ollut käytössä vuodesta 45 jKr, oli aurinkokalenteri. Katolinen kirkko otti käyttöön gregoriaanisen kuukalenterin vuonna 1582 hyvittämään menetetyt päivät, joita kertyi pitkällä ajanjaksolla. Suurin osa maista on seurannut perässä mutta itäiset kirkot ovat pitäytyneet Nikean kirkolliskokouksen kaavaan, jossa pääsiäinen osuu 4. huhtikuun – 8. toukokuun välille. Katolisille, tai länsimaisille henkilöille, pääsiäinen on jossain 22. maaliskuun ja 25. huhtikuun välille. Joskus pääsiäinen osuu samalle päivälle, kuten vuosina  2010, 2011, 2014 and 2017. Mutta tämä ei tule tapahtumaan uudelleen ennen vuotta 2034!

Tämä tekeekin monimuotoisuudessa elettävästä yhteyden haasteesta yhä suuremman ja edellyttää sekä dialogia että kuuntelemista!




Vastaa