Luin tällä viikolla, että yksi tämän hetken kriisimme ‘hyvistä’ puolista on, ettemme enää huolehdi ilmastonmuutoksesta.
Nyt huolehdimme siitä, kuinka selviämme kotiarestista lastemme ja puolisoidemme kanssa. Kuinka estämme (iso)äidin kuolemasta pelokkaana ja eristettynä vanhainkodissa. Kuinka pidämme kotikoulun rutiinin käynnissä. Kuinka käymme ostoksilla. Kuinka lohdutamme ystävää, jonka sukulainen kuoli viruksen takia. Kuinka pysymme henkisesti terveenä, kun katsomme vanhoja jalkapallopelejä, vanhoja trillereitä ja vanhoja Andre Rieun konsertteja.
Opin jotain siitä, kuinka olla huolehtimatta viime viikolla aikaisella mielenterveyskävelyllä Amsterdamin aution keskuksen ympäri. Olin Romkjen kanssa vaikuttunut monista kukista kaduilla, ikkunalaatikoissa, lyhtypylväissä, porraskäytävissä, asuntoveneissä ja kukkivilla oksilla. Ne olivat uskollisesti tekemässä sitä, mitä varten ne luotiin: tuomassa väriä, kauneutta, moninaisuutta, järjestystä, lepoa, tuoksua ja ihmetystä meidän levottomaan maailmaamme.
Ne ovat tietysti aina olleet siellä. Osana sumeaa taustaa, jonka hämärästi huomaa, kun pyöräilee tai kävelee vauhdilla seuraavaan tapaamiseen. Mutta nyt, ilman huomiota vieviä pyöräilijöitä, autoja tai jalankulkijoita, niiden hiljainen ja värikäs läsnäolo erottuu selvästi.
Ne tuntuvat kutsuvan minua. Ne ovat ilmeisesti odottaneet, että kulkisin tarpeeksi hitaasti, jotta huomaisin, että niillä on jotain sanottavaa. ‘Kuuntele!’ ne kuiskaavat yhdessä. ‘Emme ole vain nättejä koristeita. Meillä — ja koko luomakunnalla — on jotain kerrottavaa, jos vain kuuntelisitte.’
Okei. Olen kuulolla.
Itsestään selvää
‘Hyvä. Ensiksikin: rakastamme valoa! Olemme kaiken velkaa valolle. Ilman valoa emme voi kasvaa. Sen on itsestään selvää, jopa meille yksinkertaisille kukkien. Miksi ihmiset rakastavat pimeyttä? Mikä saa teidät ihmiset ajattelemaan, ettette tarvitse valoa ylhäältä? Että voitte päättää omat sääntönne? Ajatelkaa tätä: mikä teissä ihmisissä on vikana? Rakastakaa valoa! Ottakaa sitä vastaan niin paljon kuin voitte!
‘Kasvaessamme kohti valoa me osoitamme Luovaa Neroa olemassaolomme takana. Hän on yhä olemassa, yhä täällä, aina seuraamassa, aina läsnä, aina ylläpitämässä elämää. Hän on Kestävyyden Herra! Hän keksi kaikki vihreän sävyt. Kaikki sateenkaarin värit. Ja enemmän kuin voitte kuvitellakaan. Jokainen meistä on merkki transsendenssistä, hiljainen todistaja suuremmasta kuvasta. Me provosoimme kysymyksen: mistä kauneus tulee? Miksi kaltaisemme kauneuden tulisi olla olemassa, jos kaikki on vain liman ja ajan sattumaa?
‘Me kukat rikastutamme ihmisten elämää. Me nostamme ihmisten sydämiä. Syvällä sisimmässänne tiedätte sen mutta ette voi selittää sitä. Me tuomme teille lohtua hautajaisissa ja iloa juhlissa. “Sano se kukkasin!” teillä on tapana sanoa.
‘Jokainen meistä on uniikki. Meitä on erilaisia ja eri värisiä — ruusuja, tulppaaneja, krookuksia, narsisseja, neilikoita, atsaleoita, krysanteemeja, daalioita, syklaameja, orkideoita, iiriksiä ja pelargoneja sekä monia muita. Mutta teidän ihmisten tapaan, persoonallinen Luoja on luonut meidät yksilöllisesti.
Ei missään muualla
‘Kukkina me olemme uniikkeja toisella tavalla, kuten ihmiset. Meitä ei löydy mistään muualta koko kosmoksesta. Olemme harvinaisia kosmisia koristeita. Onnekasta sattumaako? Tieteilijänne ajattelevat, että eniten maapallon kaltainen planeetta, jossa tuntemamme elämä saattaisi olla mahdollista, jossa vesi voisi kenties olla olemassa nestemäisessä muodossa, kuten taustallamme näkyvässä kanaalissa, on vain 22 valovuoden päässä. Suurenmoisen lohdullista! Huolimatta tarinoista, kuten Tähtien sota ja Star Trek, käytännön todellisuus on, että tuntemamme elämä ei ole olemassa muualla kuin tässä paperinohuessa ilmakehän säleessä, joka ympäröi planeettaamme. Mietiskele tätä eristyksen aikana.
‘Me kukat tarvitsemme juuriamme. Niistä leikattuina me olemme tuomittuja kuolemaan, vaikka kauneutemme kestää muutaman päivän. Juuret ovat meidän elämämme lähde, ja teidän elämänne lähde. Mistä kaikki tämä elämä sai alkunsa? Ja kuinka se jatkaa virtaamistaan, kevät toisensa jälkeen? Me emme voi keksiä itseämme uudelleen emmekä suunnitella omaa tulevaisuuttamme. Erikoista, että älykkäät professorinne eivät ymmärrä tätä. Meidän elämämme on teidän elämäänne paljon lyhyempi. Saakoon tämä kriisi teidät pohtimaan elämää ja kuolemaa, ja sitä, mikä on todella arvokasta. Saakoon kirkkaampi taivas ja puhtaampi ilma tänä aikana innoittaa elämäntavan muutokseen.
‘Kuunnelkaa meitä ja luomakuntaa, sekä lihaksi tulleen Luojan sanoja, jota ilman mitään luodusta ei luotu.’
Älkää huolehtiko. Katsokaa kedon kukkia. Eivät ne näe vaivaa eivätkä kehrää. Minä sanon teille: edes Salomo kaikessa loistossaan ei ollut niin vaatetettu kuin mikä tahansa niistä. Kun Jumala näin pukee kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna joutuu uuniin, niin tottahan hän teistä huolehtii — te vähäuskoiset! Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen. – Jeesuksen sanat Matteuksen evankeliumin luvussa 6.
Silmäni kostuvat. Nämä kukat todella puhuttelevat minua.
