Elämämme, suunnitelmamme ja unelmamme ovat kaikki keskeytyneet vain muutamassa päivässä — henkilökohtaisella, kansallisella ja maailmanlaajuisella tasolla. Järjestämämme State of Europe Forum Zagrebissa on peruttu (ja kaiken lisäksi siellä oli vakava maanjäristys eilen!), Formula 1, jalkapallon Euroopan-mestaruus, maailmanlaajuiset huippukokoukset, Brexit, todennäköisesti jopa olympialaiset…kaikki on keskeytetty. Ihmettelemme, onko elämää ilman viihdettä?
Pääsiäiseen on vielä kolme viikkoa mutta siitä tulee luultavasti ikimuistoinen. Pääsiäiskantaatteja ei ole ollut viime viikosta. Ei tavanomaisia jumalanpalveluksia. Ei perhekokoontumisia isovanhempien ja lastenlasten kanssa. Ei pääsiäismunien metsästystä puutarhassa…
Ja kuitenkin kenties meidän tämän hetkiset surrealistiset olosuhteemme voivat tuoda meidät lähemmäs pääsiäistarinan ja sitä ennustavan juutalaisen pääsiäisen tarinan olosuhteita. Kuka tahansa, joka kasvoi Raamatun tarinoiden ääressä, tietää kymmenestä vitsauksesta, jotka vapautettiin faaraon Egyptissä ja kuinka ne loivat pelkoa ja epävarmuutta kaikkialla. Yksi vitsaus levitti kuolemaa karjan keskellä, kun taas viimeinen vitsaus sai aikaan kaikkien esikoispoikien kuoleman. Paitsi israelilaisten keskuudessa. Heidät oli ohjattu sivelemään uhrikaritsojen verta kotiensa ovenkamanaan ja oviensa pihtipieliin, jotta kuoleman enkeli kulkisi ohi.
Tämä kaikki tulee hyvin lähelle, kun päivittäin kuulemme kasvavan numeron ihmisistä, joita kuoleman enkeli ei ohittanut. Pelko ja epävarmuus tulee siitä, että ymmärrämme, ettei meillä ihmisillä ole kaikki hallinnassamme. Ihmiselämä on itsessään niin haavoittuvainen, kun mietimme valtavaa määrää tekijöitä, joiden täytyy olla tarkasti kohdallaan, jotta elämä olisi mahdollista.
Näkökulma
Kristityt ymmärtävät juutalaisten pääsiäisen olevan esikuva Jeesuksen kärsimyksestä, kuolemasta ja ylösnousemuksesta uhrikaritsana. Pääsiäisessä on kyse suuresta keskeytyksestä Jeesuksen elämässä ja ihmiskunnan tarinassa. Ja siitä, että Jumala voi pelastaa ja vapauttaa.
Viruksesta huolimatta paastonaika jatkuu. Ja päivittäisten uutisten taustaa vasten paastonajan hartaudet voivat saada uutta merkitystä. Pohdintojemme apuna voivat toimia eri puolilla Deventerin kaupunkia olevat Ristin taideasemat, joista kirjoitin viime viikolla. Näyttely jatkuu nyt typistetyssä muodossa kirkkorakennuksissa ja yritystiloissa, jotka saavat yhä olla auki. Tunnin junamatka Amsterdamista itään vie Deventeriin. Kaupungilla on historia, joka liittyy kärsimyksen, haavoittuvuuden ja lohduttomuuden teemoihin sekä myös uudistuksen, sovinnon ja myötätunnon teemoihin.
Nettisivu sallii meidän osallistua virtuaalisesti missä tahansa olemmekaan. Taideteokset liittyvät yleisiin teemoihin, jotka luonnehtivat ja viittaavat sekä aikaamme että kaupungin historiaan. Sillä moni asia Deventerin kuvankauniissa kaupungissa saa meidät ymmärtämään, kuinka haavoittuvaisia olemme. Viikinkihyökkäyksistä natsimiehitykseen, tämä vanha hansakauppakaupunki muistuttaa meitä siitä, epäoikeudenmukaisuus ja sota ovat ajattomia. Kärsimys on väistämätöntä. Tämän vuoden taidepyhiinvaellus juhlistaa 75 vuoden kulumista natsimiehityksestä vapautumisesta, juhla, joka tulee olemaan hyvin vaimea pandemian takia. Tauti on myös johtanut kansallisen juhlapäivän, kuninkaan päivän, perumiseen. Vaikka mediassa on monia vertauksia sota-ajan vaikeuksiin, pohdinta toisella asemalla — Jeesus ottaa ristinsä — auttaa palauttamaan oikean näkökulman.
Laastari
Kyseessä on kolmion mallinen kivi, joka on rikottu keskeltä rosoisella salaman-muotoisella raolla (katso kuva). Teoksen nimi on Keskeytetty elämä. Sen on luonut taiteilija ja runoilija Arno Kramer. Teoksen nimi tulee Etty Hillesumin, juutalaisen nuoren naisen, päiväkirjan nimestä. Hän kuoli Auschwitzissa. Muistomerkissä on siteeraus päiväkirjasta: ‘Haluaisin olla laastari moneen haavaan.’
Hillesumin tarina kerrotaan nettisivulla. Hän syntyi maalliseen juutalaiseen perheeseen, kasvoi Deventerissä mutta eli Amsterdamissa sodan alkaessa. Vuosi ennen kuolemaansa hän kirjoitti päiväkirjaansa: ‘Kärsiminen ei ole ihmisarvoa alentavaa’. Hän kehitti oman uskonsa, luki Raamattuaan ja kirjasi dialoginsa Luojansa kanssa päiväkirjaansa.
Vaikka hänellä oli poikkeuslupa, joka salli hänen matkustaa, Etty valitsi palata Westerborkin kokoamisleirille ollakseen perheensä ja toisten kärsivien kanssa. Sieltä hänet vietiin Auschwitziin. Myöhemmin maanviljelijä löysi viestin, jonka tämä oli kirjoittanut kiireesti ja heittänyt junavaunun ikkunasta. Siinä luki seuraavasti:
Avatessani Raamattuni sattumanvaraisesti löysin tämän: ‘Herra on vuoreni.’ Istun reppuni päällä täyden vaunun keskellä. Isä, äiti ja Mischa ovat muutama vaunu kauempana. Lähtö oli loppujen lopuksi aika odottamaton. Lähdimme leiristä laulaen.Hänen elämänsä keskeytyi lopullisesti Auschwitzissä 30.11.1943, hänen ollessaan 29-vuotias. Ettylle elämän tarkoitus oli palvella hinnalla millä hyvänsä, helpottaa kärsimystä missä tahansa mahdollista, rakastaa, tehdä hyvää eikä vastata vihaan vihalla.
