Mitä mieltä Victor Hugo olisi ollut viime viikonlopun EU-vaaleista?
Tunnettu ranskalainen kirjailija, joka kirjoitti teokset Notre Damen kellonsoittaja ja Kurjat, kuului ajattelijoihin ja visionääreihin, jotka kuvittelivat päivän, jona Euroopan kansat tulisivat vaihtamaan aseensa vaaliuurniin. William Penn oli ensimmäinen, joka ehdotti Euroopan parlamenttia jo vuonna 1693.
Kanadalainen ystäväni Pierre kertoi minulle Hugon avauspuheesta 21.8.1849 Pariisin kansainvälisessä rauhankongressissa. Kongressiin osallistui kaksi tuhatta edustajaa ja se kuului kongressien sarjaan (Lontoo 1843; Brysseli 1848; Pariisi 1849, Frankfurt 1850 ja Lontoo 1851).
Puheenjohtajana Hugo avasi tilaisuuden seuraavasti:
Tulee päivä, jolloin aseet putoavat käsistänne! Tulee päivä, jolloin sota tulee vaikuttamaan yhtä absurdilta ja mahdottomalta Pariisin ja Lontoon, Pietarin ja Berliinin, Wienin ja Torinon välillä kuin se nyt vaikuttaisi Rouenin ja Amiensin, Bostonin ja Philadelphian välillä. Tulee päivä, jolloin sinä Ranska, sinä Venäjä, sinä Italia, sinä Englanti, sinä Saksa, te kaikki mantereen kansat sulaudutte tiiviisti yhdeksi laajemmaksi yhteisöksi ja perustatte eurooppalaisen veljeskunnanmenettämättä erityisiä piirteitänne ja kunniakasta yksilöllisyyttänne, aivan kuten Normandie, Bretagne, Bourgogne, Lorraine, Alsace, eli kaikki maakuntamme, ovat kaikki sulautuneet yhdessä Ranskaan.Tulee päivä, jolloin ainoa taistelutanner on kaupalle avoin markkina ja ajatuksille avoin mieli. Tulee päivä, jolloin luodit ja tykinammukset korvataan äänestämällä,yleisellä äänioikeudella ja kunnioitusta nauttivalla välitystuomiolla. Tuomion antaa suuri korkein senaatti, joka tulee olemaan Euroopalle sama kuin parlamentti Englannille, valtiopäivät Saksalle ja lakisäätävä kokous Ranskalle. Tuolloin pannaan tykki näytille julkiseen museoon niin kuin kidutusväline tänään, ja ihmiset hämmästelevät miten sellainen esine on saattanut olla olemassakaan.
Ikävä kyllä, kului 100 vuotta tämän puheen ja Robert Schumanin puheen välillä (mikä aloitti eurooppalaisen projektin). Näiden sadan vuoden aikana Ranska ja Saksa olivat kolmesti tuhoisassa sodassa ja ne vetivät monia muita kansoja veriseen konfliktiin kahdella viimeisellä kerralla.
Etuoikeus
Hugon näkökulma auttaa meitä huomaamaan, ettemme voi pitää itsestäänselvyytenä etuoikeutta äänestää eurooppalaisissa vaaleissa. Se on ainutlaatuinen asia Euroopan konfliktintäyteisessä historiassa. Hugo ja toiset konferenssin osallistujat olisivat olleet kateellisia mahdollisuudestamme päättää Euroopan asioista äänestämällä. Kuitenkin alhainen äänestysprosentti paljastaa, ettemme täysin ymmärrä tätä näkökulmaa. Viime viikonlopun EU-vaaleissa oli kuitenkin historian korkein äänestysprosentti, yli 50 prosenttia ensimmäistä kertaa.
Brexit auttoi tässä. EU-jäsenyyteen on kiinnitetty paljon enemmän huomiota Euroopassa kuin koskaan aikaisemmin. Kukaan ei ehdota, että toisten kansojen tulisi seurata Britanniaa sekaannuksen sumuun. Vaalien hallitseva kysymys oli ‘enemmän vai vähemmän Eurooppaa?’ Maahanmuutosta, ympäristöasioista, taloudesta, turvallisuudesta ja korruptiosta tuli toissijaisia kysymyksiä.
Pelko (tai toivo) siitä, että Eurooppa-vastaiset puolueet (jotka piilottavat ajatuksensa eurooppalaiseen retoriikkaan), saisivat tarpeeksi paikkoja parlamentissa pysäyttääkseen poliittisia toimenpiteitä ja ylipäänsä viemään EU:n poliittisen umpikujan, ei toteutunutkaan. Hugo olisi varmaankin hymyillyt ironisesti Marine le Penin yrityksille palata vanhanaikaiseen kansallismielisyyteen. Vaikka hän menestyikin hyvin ja sai historiallisen voiton presidentti Macronista, hänen puolueensa menetti itse asiassa paikkoja parlamentissa. Geert Wildersin puolue Alankomaissa menetti kaikki kolme paikkaansa. Matteo Salvinin äärioikeistopuolue sai vakuuttavan voiton Italiassa mutta uusi Eurooppa-vastainen allianssi, jonka hän toivoi voivansa muodostaa Le Penin ja Wildersin kanssa Euroopan parlamentissa joutuu taistelemaan saadakseen edes kymmenes 751 paikasta – eivätkä he siis saa odotettua kolmannesta.
Kovaa ääntä
Ja mitä ajatella Nigel Faragen loistavasta vaalivoitosta juuri kun rouva May luopui tehtävästään? Uusi pääministeri pitäisi nyt valita mutta hallituksen enemmistöstä on tulossa niin heikko (konservatiiveista loikkauksien takia), että vastavalittu pääministeri voisi saada epäluottamuslauseen melkein saman tien. Tämä voisi taas merkitä uusia vaaleja eikä kukaan osaa ennustaa niiden voittajaa. Samalla Brexitin määräaika (lokakuun 31. päivä) lähestyy vähitellen. Uusia lakeja tulee ehkä säätää määräajan lykkäämiseksi. Uusi kansanäänestys Brexitin suhteen on todennäköisempi nyt kuin koskaan.
Tämänhetkiset mielipidemittaukset osoittavat, että 54-56 prosenttia Britanniassa haluaisi pysyä EU:ssa. Ja vaikka Brexitin puolueen voitosta on pidetty kovaa ääntä, 37 brittiläisistä paikoista Euroopan parlamentissa kuuluu niille, jotka haluavat jäädä unioniin ja 33 niille, jotka haluavat lähteä siitä.
Olen varma, että Hugo iski minulle juuri silmää.
