Ollessani Norjassa viime viikolla, sain muistutuksen skandinaavisesta Lucian päivän juhlasta (Santa Lucia Norjassa ja Tanskassa ja Sankta Lucia Ruotsissa sekä ruotsinkielisessä Suomessa) joulukuun 13. päivänä.
Viime viikon torstaina valkoiseen puetut ja punaiseen vyötetyt Pohjolan tytöt johtivat kulkueita kirkkojen ja salien halki kantaen samalla varovasti palavia kynttilöitä kruunuissaan.
Tutustuin ensin tähän pohjoismaiseen juhlaan monta vuotta sitten, kun ruotsalainen tyttö nimeltä Emma-Karin kulki aamutuimaan saliemme halki Heidebeekissä kantaen tällaista kynttiläkruunua. Lähin mielleyhtymä, joka nousee hollantilaisen mieleen, on kuitenkin Vincent van Gogh, joka yritti maalata yöllä heinähattuunsa kiinnitettyjen kynttilöiden valossa, kenties mielisairauskohtauksiensa aikana.
Mutta tässä skandinaavisessa juhlassa ei ole mitään hullua. Se on osa adventtia, Kristuksen valon saapumisen (eli joulupäivän) valmistelua. Johanneksen sanoin (Eugene Petersonin omin sanoin käännettynä englanniksi), “Elämän-Valo oli todellinen juttu: Hän tuo Valoon jokaisen, joka astuu Elämään.” (Message-käännös) Johanneksen evankeliumi 1:9.
Joulukuun 13. päivä osui aikoinaan talvipäivänseisaukseen, jolloin kyseessä oli vuoden pimein yö. Tämä tapahtui Skandinaaviassa ennen nykyisen gregoriaanisen kalenterin käyttöönottoa 1700-luvun puolivälissä. Englantilainen runoilija John Donne, joka toimi Lontoossa myös kirkkoherrana St Paulin katedraalissa, kirjoitti runon Pyhän Lucian päivästä: ‘A Nocturnal upon S. Lucy’s Day, Being the Shortest Day’. (’Yöllinen runo Pyhän Lucian päivänä, eli lyhyimpänä päivänä’).
Marttyyri
Kuka tämä Lucia oli ja miksi skandinaavit juhlistavat hänen päiväänsä? Legendan mukaan Pyhä Lucia kuoli marttyyrina joulukuun 13. päivänä vuonna 304 jKr. keisari Diocletianuksen aikaisissa vainoissa. (Punainen vyö symboloi hänen marttyyriuttaan). Hän toi ruokaa kristityille, jotka piileksivät Pyhän Johanneksen katakombeissa Syrakusassa ja käytti kynttiläkruunua valaisemaan tien pimeiden käytävien halki, jotta hänellä olisi mahdollisuus kantaa mahdollisimman paljon käsissään.
On liki mahdotonta erottaa faktat mielikuvituksen tuotteista, kun ainut tiedon lähde on hagiografia. Hänen tarinansa löytyy 400-luvun marttyyrien teoista kertovasta kirjasta, taas kreikkalaiset kirjoitukset Pyhän Johanneksen katakombeissa tarjoavat hänestä vanhimman arkeologisen todistusaineiston.
Lucia syntyi ilmeisesti rikkaaseen ylimysperheeseen Sisilian Syrakusassa, noin vuonna 283. Hänen isänsä oli roomalainen mutta hän menehtyi Lucian ollessa vain viisivuotias. Lucia (Lux, Lucis– valo) kääntyi kristinuskoon ja vannoi neitsyyden valan. Hänen äitinsä järjesti hänelle avioliiton tästä huolimatta pakanan kanssa.
Ennen häitään, Lucia rukoili äitinsä sairauden puolesta Pyhän Agathan alttarilla. Tarinan mukaan kyseinen pyhimys ilmestyi Lucialle sen jälkeen unessa ja toi viestin tämän äidin paranemisesta. Lucia sai äitinsä suostuteltua perumaan avioliiton ja lahjoittamaan myötäjäiset köyhille.
Todistaja
Mies, josta piti tulla Lucian sulhanen, suuttui asiasta verisesti ja ilmiantoi Lucian maaherralle, koska tämä oli kristitty. Häntä uhattiin elämällä prostituoituna, jos hän ei kieltäisi kristillisiä uskomuksiaan. Legendan mukaan tuhat miestä ja 50 härkää eivät kuitenkaan saaneet häntä hievahtamaankaan. Tästä johtuen he kasasivat palavaa materiaalia hänen ympärilleen ja sytyttivät sen, mutta silloinkaan he eivät voineet hiljentää nuorta naista. Hän oli valmis kuolemaan uskollisesti ja vahvistamaan toisia uskovia. Jopa silloin, kun sotilas työnsi keihään hänen kurkkunsa läpi, hän jatkoi todistustaan. Legendan mukana häneltä kaivettiin silmät mutta ne paranivat ihmeen kautta. Pyhä Lucia kuoli vasta kun hän oli vastaanottanut kristilliset viimeiset riitit.
Pyhän Lucian juhlasta tuli kirkon maailmanlaajuinen juhla 500-luvulla ja sitä juhlitaan nykyisin osassa Italiaa, Unkaria ja Kroatiaa. Skandinaaviaan lähteneet lähetystyöntekijät, jotka kertoivat Pyhästä Luciasta saivat innostuneen vastaanoton kertoessaan nuoresta tytöstä, joka toi valoa pimeyteen. Se toi toivoa viikinkikansoille, joiden täytyi kestää pitkiä talviöitä.
Tämä on se Valo, jota juhlimme yhä tänäkin adventtina.
Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valo. Valo loistaa pimeydessä, pimeys ei ole saanut sitä valtaansa. Johanneksen evankeliumi 1:4,5
