Jumalan kunniaksi?

toukokuu 25, 2020

Koronakriisin alkaessa maaliskuun lopulla TIME-lehti julkaisi teologi Tom Wrightin kirjoittaman artikkelin, jolla oli provosoiva otsikko: Kristinusko ei tarjoa vastauksia koronaviruksen suhteen: eikä sen tulekaan. Wright hylkää ‘tavalliset typerät epäilykset’ ajatuksesta, että Jumala olisi lähettänyt tämän pandemian tuomiona tai rangaistuksena. 

Itse asiassa Vanha testamentti joskus kuvailee kulkutauteja näin. Ja näin kirkko on usein tulkinnut kulkutauteja kautta aikojen — kutsuna parannuksen tekoon. John Lennox, nettipuheessaan eurooppalaiselle johtajuusfoorumille (European Leadership Forum), sanoo, että kun Raamatussa kerrotaan Jumalan lähettäneen kulkutaudin, meillä on Jumalan sana asian suhteen. Mutta meillä ei ole Jumalan sanaa tämän viruksen suhteen.

Jeesus käsitteli tätä kysymystä, kun häneltä kysyttiin tapetuista galilealaisista, joiden verta Pilatus sekoitti heidän uhreihinsa temppelissä (Luukas 13:1-4). Luuletteko, että nämä galilealaiset olivat syntisemmät kuin kaikki muut galilealaiset, koska he saivat kärsiä tämän? Eivät olleet, sanon minä teille, mutta ellette tee parannusta, niin samoin te kaikki hukutte. Taikka ne kahdeksantoista, jotka saivat surmansa, kun torni Siloassa kaatui heidän päällensä, luuletteko, että he olivat syyllisemmät kuin kaikki muut ihmiset, jotka Jerusalemissa asuvat? Eivät olleet, sanon minä teille, mutta ellette tee parannusta, niin samoin te kaikki hukutte.”

Toisin sanoin, kaikki tragediat eivät ole seurausta uhrien synneistä. Mutta kaikki tragediat, Covid-19 mukaan lukien, saavat meidät huomaamaan haavoittuvuutemme ja kuolevaisuutemme, herättävät kysymyksiä ikuisuudesta ja suhteestamme Jumalaan ja saavat meidät kohtaamaan tarpeemme tehdä parannus.

Valitusta

Wrigthin tarkoitus on rohkaista meitä oppimaan rukoilemaan valituksen psalmeja. Tämä onkin hyvä neuvo. Meidän tulee itkeä itkevien kanssa. Ei se lohduta, jos sanomme läheisensä menettäneelle, että heidän rakkaansa on Jumalan tuomion uhri. Mutta tuleeko meidän hyväksyä hänen päätelmänsä, ettei tapahtumien ja niiden syiden selittäminen kuulu lainkaan kristittyjen tehtäviin?

Wright jatkaa: ‘Itse asiassa, kristilliseen kutsumukseen kuulu se, ettei osaa selittää — ja valittaa sen sijaan.’ Totta, ei ole olemassa lukua ja jaetta, joka selittäisi, miksi tämän pandemian tuli tuhota maailmanlaajuinen yhteiskunta juuri vuonna 2020. Ja on yhtä lailla totta, että meillä kristityillä ei ole kaikkia vastauksia. Mutta se nostaa ikiaikaisen teodikean ongelman: miksi hyvä Jumala antaa pahojen asioiden tapahtua? Ja tämä on kysymys, joka vaatii vastauksen.

Ensiksi, voimme kysyä: miksi harmistumme, kun pahoja asioita tapahtuu? Mistä ymmärryksemme ‘pahasta’ tulee? Miksi meillä on tunne, että tällaista ei tulisi tapahtua? Mistä tunteemme siitä, mitä pitäisi tapahtua, tulee? Miksi emme vain tyydy hyväksymään ‘kohtaloa’ ja sitä, ettei elämä ole reilua, mitä tahansa se tarkoittaakaan? Miksi ajattelemme, että asioiden pitäisi olla toisin? Mistä olemme saaneet sisään rakennetun kompassimme epäoikeudenmukaisuuden ja oikeudenmukaisuuden suhteen? Jos hylkäämme Jumalan, meidän tulee hylätä tasapuolisuus ja oikeudenmukaisuus. Miksi meidän tulisi odottaa, että sattumanvarainen maailma, joka on vain ajan kuluessa kehittynyttä limaa, olisi ‘tasapuolinen’?

Entä jos hyvän luomakunnan tehnyt Luoja on olemassa mutta jotain on mennyt kauhealla tavalla pieleen ja jotkin asiat eivät ole niin kuin niiden tulisi olla?

Itse asiassa tässä on huono uutinen, joka on hyvien uutisten, eli evankeliumin, alkupiste. Lennoxin sanojen mukaan, elämme murtuneessa moraalisessa maailmassa ja murtuneessa fyysisessä maailmassa. Mutta jopa tässä rikkinäisessä maailmassa — joka on muuten täysin ainutlaatuinen ympäristö koko kosmoksessa — alkuperäinen kaunis, kunnioitusta herättävä suunnitelma on vielä nähtävissä.

Hullua

Kuitenkaan surevat ihmiset eivät yleensä etsi älyllisiä vastauksia. He tarvitsevat tunnetason tukea. Evankeliumi tarjoaa molempia. Jumala ei ole hylännyt rikki menneen projektinsa. Hän ei ole jättänyt meitä rikkinäisyyteemme. Hän on itse asiassa liittynyt kärsimykseemme.

Kun Jeesus vieraili Lasaruksen haudalla, Hän itki. Hän astui sisarusten suruun. Hän suri kuoleman tuomaa sekasortoa aivan kuten Hän suree viruksen tuomaa kuolemaa ympäri maailman. Pian Hän — ihmiseksi tullut Jumala — tulisi kohtaamaan oman hirvittävän kuolemansa. Kuinka empaattinen Jumala onkaan!

Muutama päivä aikaisemmin Jeesus oli sanonut epäileville opetuslapsilleen, että Lasaruksen sairaus oli ‘Jumalan kunniaksi’ (Joh. 11:4). Nyt, sen jälkeen kun Hän julisti olevansa ylösnousemus ja elämä — hullu toteamus, jos se ei olisi totta — ja näyttääkseen, ettei kuolemalla ollut viimeistä sanaa, Hän käski Lasaruksen astumaan ulos haudastaan, kuten yllä näkyy Vincent van Goghin esittämänä (taiteilijan punaisen parran kanssa!).

Meidän ei tarvitse olettaa, että Jumala on vaivannut maailmaa tällä pandemialla saadakseen jotain aikaan sen enempää kuin Hän vaivasi Lasarusta; mutta voimme hyväksyä, että Hän voi käyttää sitä kunniakseen. Vaikka nämä sanat saattavat kuulostaa meistä yhtä mielettömiltä nyt kuin ne kuulostivat opetuslapsille kauan sitten.

Sillä loppujen lopuksi Jeesus näyttää, että Hän on ylösnousemus ja elämä. Ja kristillisessä uskossa on kyse juuri kuolemasta…ja ylösnousemuksesta.




Vastaa