Maailma pysähdyksissä

maaliskuu 16, 2020

Kuinka maailma voikaan muuttua vain muutamassa päivässä!

Kun maailman tilanteen vakavuus alkoi valjeta viime viikon loppupuolella, yhä useampi hallitus ilmoitti yhä tiukemmista toimista COVID-19 viruksen leviämistä vastaan.

Koulut, ravintolat, museot, kirkot, konsertit ja konferenssit on suljettu, peruttu tai rajoitettu maailmanlaajuisesti nyt enemmän kuin koskaan aikaisemmin ihmismuistiin. (Olisin ollut Matteus-passion konsertissa kirjoittaessani tätä, jollei sitä olisi peruttu.)

Vaikka koronavirus vaikuttaa laajempaan alueeseen kuin syyskuun 11. päivän tragedia, sen pitkäaikainen vaikutus tulee vaatimaan enemmän ihmishenkiä ja uhkaamaan enemmän työpaikkoja maailmanlaajuisesti kuin tapahtuma, jonka piti ‘muuttaa kaiken’ ja joka sai aikaan 3000 kuolemaa ja 6000 loukkaantumista.

Vain kaksi kuukautta sen jälkeen, kun virus tunnistettiin Wuhanissa, kiinalaisessa kaupungissa, josta monet meistä eivät olleet koskaan edes kuulleet ja jossa on noin 10 miljoonaa ihmistä, olemme saaneet tiedon yli 160 000 tartunnasta (joista yli puolet ovat nyt toipuneet) sekä yli 6000 kuolemasta.

Yksi varhaisimmista uhreista oli tohtori Li Wenliang, joka sai viruksesta kertovasta internet-viestistään virallisen nuhtelun ‘juorumyllynä’ toimimisesta. Vaikka sosiaalisessa mediassa laajalle levinneet raportit siitä, että tohtori Li olisi ollut kristitty, osoittautuivat vääriksi, 34-vuotias lääkäri oli selkeästi henkilö, jolla oli uhrautuvaa suoraselkäisyyttä ja ammattimaisuutta.

Viime keskiviikkona YK:n pandemiaksi julistama tauti saa nyt apokalyptisia ulottuvuuksia ja vie meidät selaamaan kirjoja löytääksemme sen kaltaisia tapauksia historian sivuilta. Etsinnän tulokseksi paljastuu pitkä ja yhteen kietoutunut historia kulkutautien ja kristillisen toiminnan välillä.

Ihmishenkiä uhattuna

Raamatullisten viittausten lisäksi — Egyptin vitsaukset katalysoivat eksoduksen ja Israelin syntymän; psalmi 91 saatettiin kirjoittaa vastauksena kulkutautiin (jakeet 3 ja 6); Ilmestyskirja 6:8 ennakoi kulkutautien ryöppyä — Aureliuksen rutto toisella vuosisadalla, joka surmasi yhden neljästä roomalaisesta, vauhditti myös kristinuskon leviämistä.

Kirjoittaessaan Foreign Policy -lehteen Lyman Stone sanoo, että ‘kristityt hoitivat sairaita ja tarjosivat hengellistä mallia, jonka mukaan kulkutaudit eivät olleet vihaisten ja arvaamattomien jumalten tekoa vaan rakastavaa Jumalaa vastaan kapinoivan rikkinäisen luomakunnan tuotos.

Kristityt tarjosivat perustarpeita, ruokaa ja juomaa niille, jotka olivat liian sairaita huolehtimaan itsestään ja jäivät usein auttamaan toisia, kun pakanat taas pakenivat.

Vuosisata myöhemmin tuli Cyprianuksen rutto, joka nimettiin vuonna 258 kuolleen piispan mukaan. Tämä rohkaisi uskollisia kaksinkertaistamaan yrityksensä huolehtia eloon jääneistä, mikä johti kristillisen liikkeen selkeään kasvuun kirjailija Rodney Starkin mukaan.

Dionysius, 200-luvun piispa, kuvaili, kuinka kristityt ‘vierailivat sairaiden luona ajattelematta vaaraa…vetäen puoleensa naapureidensa sairaudet ja ottaen vapaaehtoisesti kantaakseen ympärillään olevien kärsimysten taakan.

300-luvun pakana keisari Julianus Apostata (kuolinvuosi 363) valitti noista ‘galilealaisista’, jotka huolehtivat jopa ei-kristityistä potilaista.

Kautta keskiajan munkit, nunnat, luostariveljet ja sisaret vaaransivat elämänsä hoitaessaan sairaita kulkutaudin aikana, yllä olevan kuvan fransiskaanien tapaan.

‘Jumalan kiusaaminen’

Kymmenen vuotta sen jälkeen kun hän julkaisi 95 teesiään, Martti Lutherin piti itse päättää, pakenisiko hän paiseruttoa Wittenbergissä sen jälkeen, kun Juhana Horjumaton rohkaisi häntä ja toisia professoreita suojautumaan Jenassa.

Hänen yksityiskohtainen vastauksensa pastorille Breslausta, joka kysyi oliko kristitylle sopivaa paeta kulkutautia, paljastaa todellisuuden, jota Luther ja tämän aikalaiset kohtasivat.

Uskonpuhdistajan vastaus oli, että ne, joilla oli yhteiskunnallisia tai hengellisiä velvollisuuksia, tuli hoitaa ne ja niistä kulkutaudin kautta tuli ‘ristejä, joilla meidän tulisi olla valmiita kuolemaan’.

Luther myös rohkaisi uskovia noudattamaan karanteenimääräyksiä, puhdistamaan talojaan ja noudattamaan varotoimenpiteitä, etteivät levittäisi sairautta.

Mikä tahansa vähemmän oli ‘Jumalan kiusaamista’, toisten ja itsen vaarantamista ja näin ollen tappamista (ja itsemurhaa) kieltävän käskyn rikkomista.

Geert Grote (kuolinvuosi 1384), jäi kulkutaudin takia itse orvoksi ollessaan kymmenen ja kuoli siihen itsekin vierailtuaan sairaan luona. Potilas kuului uudistusliikkeeseen, jonka Grote oli aloittanut nimeltä yhteisen elämän veljet.

Alankomaissa on tämän liikkeen tarinalle omistettu museo (Geert Grote Huis). Se sijaitsee Deventerissä ja siellä on nyt erityinen audiovisuaalinen installaatio talon kellarissa. Kyseessä on yksi kaupungin neljästätoista taiteellisesta näyttelystä, jotka kuvaavat ristin asemia paastonaikana.

Asema viisiSimon Kyreneläinen auttaa Jeesusta kantamaan ristiä — näyttää kolme videokuvaa kolmella eri näytöllä, kuvattuna autosta, joka matkaa ranskalaisen maaseudun halki ja pysähtyy tien varrella olevien ristien luona.

Moottorin pysähtyessä maaseudun äänet täyttävät kellarin ja kutsuvat pohdiskeluun.

(Ikävä kyllä museo ja näyttely on nyt suljettu rajoitusten takia.)

Maailman pysähtyessä kolkko hiljaisuus tulee jokapäiväisen toiminnan tilalle ja huomaamme kohtaavamme elämää ja kuolemaa, ihmissuhteita ja merkitystä, uhrautumista ja arvoja, yhteisöä ja itsensä eristämistä koskevia kysymyksiä.

Mitä ristin kantaminen saattaakaan merkitä meille tänä paastonaikana?




Vastaa