Pieniä alkuja

kesäkuu 17, 2019

Kesäkuun 17. päivänä, vuonna 1722, bohemialainen pakolainen nimeltä Christian David kaatoi ensimmäisen puun Herrnhutiksi tunnetun kylän rakentamiseksi.

David oli johtanut pakolaisjoukon saksalaisesta Saksista rajan yli turvaan uskonnolliselta vainolta. Kolmenkymmenen vuoden sodan jälkeen 1400-luvun uskonpuhdistaja Jan Husin hengellisillä jälkeläisillä oli vain muutama vaihtoehto: piiloutua, kääntyä katolisuuteen, menettää henkensä tai paeta maasta.

Kyseessä oli ensimmäinen teko tämän merkittävän kaupungin perustamisessa. Herrnhut sijaitsee Puolan ja Tšekin rajojen lähettyvillä ja pakolaisten jälkeläiset asuvat siellä yhä. Kerroin heidän tarinansa pienessä kirjassa nimeltä The little town that blessed the world (Pieni kaupunki, joka siunasi maailmaa). Tie maailmanlaajuiseen lähetystyöhön kulki juuri tämän kaupungin kautta. Herrnhutilaiset, eli moravialaiset, olivat protestanttilähetyksen pioneerejä ja he lähettivät satoja lähetystyöntekijöitä paikkoihin, jotka olivat kaukaisia ja vaikeita, kuten Karibia, Grönlanti ja Afrikka kauan ennen kuin William Carey – jota usein kutsutaan nykyaikaisen protestanttisen lähetystyön isäksi – lähti Intiaan vuonna 1793.

John Wesleyn kääntyminen tapahtui tämän kylän asukkaiden kautta. He olivat matkalla (Lontoon kautta) Georgiassa asuvien intialaisten luo lähetystyöhön. Miltä Englanti olisi näyttänyt ilman Wesleyn herätystä 1700-luvulla – miltä se olisi näyttänyt  ilman sosiaalista muutosta, jonka metodistivallankumous toi maahan, joka oli sillä hetkellä johtamassa maailmaa teolliseen vallankumoukseen?

Tavanomainen

Kukaan ohikulkijoista, joka kulki metsien läpi Davidin iskiessä kirvestä puuhun, ei olisi tunnistanut tekoa koko maailmaan vaikuttavaksi asiaksi.

Sakarja näki Serubbaabelin aloittavan temppelin rakentamisen ja kuuli Herran sanovan: “Sillä kuka pitää halpana pienten alkujen päivän, kun nuo seitsemän Herran silmää, jotka tarkastavat koko maata, iloitsevat nähdessään luotilangan Serubbaabelin kädessä?” tai näkevän kirveen Christian Davidin kädessä. Kuinka tavanomaista! Ja kuinka merkittävää!

Sillä Sakarja myös kuuli Herran sanovan “Ei väellä eikä voimalla, vaan minun hengelläni”(Sakarja 4:6,10).

Meille Schuman keskuksessa kesäkuun 17. päivä oli juuri tällainen merkittävä pienten alkujen päivä. Ensimmäiset opiskelijat aloittivat silloin maisteriohjelman lähetysjohtajuudessa ja Eurooppa-opinnoissa. Kyseessä on projekti, jonka Viikon viestin lukijat ovat mahdollistaneet antamillaan lahjoituksilla viime vuoden alussa. Tästä olemme hyvin kiitollisia.

Siitä hetkestä, kun aloitimme Schuman keskuksen vuonna 2010, olemme etsineet tapoja yhdistää koulutuksemme virallisten instituutioiden kanssa, jotta perintö voisi säilyä. Tämän päivän tapahtuma edustaa (tietääkseni) ensimmäistä yliopistotutkinto-ohjelmaa, johon YWAM osallistuu, ja joka tullaan tunnustamaan Bolognan prosessin mukaisesti. Kyseessä on Euroopan laajuinen järjestely, johon kuuluu 48 kansaa ja jossa kaikilla on yhteinen tavoite yhtenäistää korkeamman koulutuksen tasoa ja laatua.

Tutkintoa tarjoaa ForMission College Birminghamissa, Englannissa, ja sen vahvistaa Newman University, joka sijaitsee myös Birminghamissa. Schuman keskus vastaa kolmesta Eurooppa-opinto -moduulista. Nämä täydentävät kolmea muuta moduulia lähetysjohtajuudessa. Opiskelijoiden täytyy suorittaa ne yhdessä opinnäytteen kanssa.

Kaikkialla

Kirjoittaessani opintomanuaaleja Euroopan luomista käsittelevää ensimmäistä moduulia varten viimeisen kahden kuukauden aikana, olen tuoreella tavalla ollut vaikuttunut Raamatun merkittävästä roolista sekä ‘sivistyneen’ etelän että ‘barbaarisen’ pohjoisen muutoksessa. Raamattu vaikutti Rooman jälkeisen yhteiskunnan rakennuspalikoiden, eli luostariyhteisöjen synnyn, mikä vuorostaan johti kaupunkien ja yliopistojen syntyyn myöhäisellä keskiajalla. Raamattu myös vaikutti renessanssin syttymisen sekä tietysti uskonpuhdistuksen ja 1700–1800-lukujen herätysten aloittamisen.

Jopa nk. maallinen aikakausi, joka alkoi Ranskan vallankumouksesta, ei voinut välttää juutalais-kristillisten pyhien kirjoitusten kaikkialle ulottuvaa vaikutusta. Tämä näkyi poliittisten vaihtoehtojen nousussa. Ne puolsivat vapautta (liberalismi), tasa-arvoa (sosialismi) tai veljeyttä (nationalismi) ja kehittyivät poliittisiksi uskonnoiksi, joilla oli omat sanomansa sosiaalisesta pahasta pelastumiseksi.

Raamattua on tietysti myös käytetty väärin erilaisten (pseudo)kristittyjen toimesta kautta aikojen, eikä vähiten 1900-luvulla, kuten Philip Jenkins paljastaa tuoreessa tavassaan käsitellä sotivien osapuolten uskonnollista motivaatiota siinä, mitä hän kutsuu ‘Suureksi ja Pyhäksi Sodaksi’.

Silti Raamatulla on kriittinen rooli Euroopan historian jokaisessa vaiheessa. Euroopan projektin nousussa toisen maailmansodan jälkeen ja kommunismin luhistumisessa 40 vuotta myöhemmin, kun sekularismin piti olla vallassa, Raamatun ennalleen palauttava rooli on selvä.

Tässä ohjelmassa on kyse tämän tarinan jälleen löytämisestä. Pieniä alkuja kenties. Kuten luotilanka. Tai kirves.




Vastaa