Tämä on kahvipöytäkirjamme lukujen luonnostelmien jälkipuhe. Kirjassa käsitellään sitä, kuinka Raamattu on muokannut lukemattomia länsimaisen elämämme osa-alueita. Otan mielelläni vastaan palautetta.
Mitä merkitystä on sillä, että Raamatulla on ollut valtava vaikutus Euroopan ajatteluun ja kulttuuriin? Mitä sillä on tekemistä nykypäivän tai tulevaisuuden Euroopan kanssa? Emmekö voi yksinkertaisesti päättää omasta tulevaisuudestamme ja kääntää uusi sivu?
Jos esittämissämme väitteissä on hivenenkään verran totuutta – että raamatullinen perintö on ollut kulttuurimme sielu, elämän lähde, ydininspiraatio, juurijärjestelmä – niin meidän täytyy kysyä, mitä kulttuurille tai sivistykselle tapahtuu, kun se menettää sielunsa? Voiko talo seistä ilman perustuksia? Tai puu ilman juuria? Voimmeko olla välittämättä oman kulttuurimme lähteestä ja välttää seuraukset?
Sillä, paradoksaalista kyllä, Euroopasta on tullut manner, jota on muokannut eniten sekä Raamattu että Raamatun hylkääminen.
Raamattu ei luonnollisestikaan ole ollut yksin vaikuttamassa Euroopan kulttuuriin. Kreikkalainen, roomalainen, germaaninen, slaavilainen, pohjoismainen, kelttiläinen, arabialainen ja islamilainen kulttuuri ovat kaikki olleet merkittävällä tavalla luomassa eurooppalaista kulttuuria. Kuitenkin edeltävissä luvuissa olemme esittäneet, että on olemassa kaksi olennaista elementtiä, jotka ovat edesauttaneet juutalais-kristillistä traditiota integroimaan nämä vaikutukset orastavaan eurooppalaiseen kulttuuriin: ensimmäinen on ajatus, että ihminen on luotu Jumalan kuvaksi ja näin ollen hänellä on arvoa and pyhyyttä; toinen on moraalisen tasa-arvon käsite eli se, että olemme kaikki tasa-arvoisina Jumalan edessä. Jälkimmäinen ajatus on ollut olennainen egalitaarisen, demokraattisen yhteiskunnan luomisessa.
Lordi Jonathan Sacks, Kansainyhteisön entinen suurrabbi, varoittaa, että jos “Eurooppa menettää juutalais-kristillisen perintönsä, joka antoi sille sen historiallisen identiteetin ja sen suurimmat saavutukset kirjallisuuden, taiteen, musiikin, koulutuksen, politiikan ja talouden alueilla, se menettää identiteettinsä ja suuruutensa, ei saman tien mutta ennen tämän vuosisadan loppua.
“Sillä kun sivistys kadottaa uskonsa,” hän jatkaa, “se kadottaa tulevaisuutensa. Kun se löytää uskonsa jälleen, se saa tulevaisuutensa takaisin”.
Jo vuonna 1948 angloamerikkalainen runoilija ja Nobelin kirjallisuuspalkinnon voittaja T.S. Eliot huomioi, että “taiteemme ovat kehittyneet kristinuskossa; Euroopan lait ovat perustuneet – viime aikoihin asti – kristinuskoon. Ajattelullamme on merkitystä juuri kristinuskon taustaa vasten. En usko, että Euroopan kulttuuri voi selvitä, jos kristinusko katoaa täysin. Jos kristinusko katoaa, koko kulttuurimme katoaa sen myötä.
Ja sen jälkeen täytyy kaikki aloittaa kivuliaasti alusta, eikä ole mahdollista pukea päälle valmis kulttuuri. Meidän täytyy ensin odottaa ruohon kasvua, jotta voimme ruokkia lampaat ja saada villaa uuden takin tekemiselle. Meidän täytyisi kulkea monen barbaarisuuden vuosisadan halki. Emme itse näkisi tätä uutta kulttuuria, kuten eivät myöskään meidän lastenlastemme lastenlapset: ja jos sen näkisimme, yksikään meistä ei olisi siinä onnellinen.”
Paljon on tänään vaakalaudalla.
Mutta toivoa on. Kuten lordi Sacks sanoi, “kun sivistys löytää uskonsa jälleen, se saa tulevaisuutensa takaisin”. Erasmus sanoi sen omana päivänään näin: Ad fontes! eli “mene takaisin lähteelle”. Hän selitti ”lähteen” tarkoittavan opetuksia, jotka löytyvät Uuden testamentin evankeliumeista ja kirjeistä sekä varhaisilta kirkkoisiltä.
Ajassa, jolloin totuus näyttää häviävän valeuutisille ja vapaus ymmärretään väärin kunkin oikeutena tehdä mitä haluaa, me väitämme, että totuudella onväliä; että onolemassa tarina, joka tarjoaa tarkoitusta, merkitystä ja suuntaa sekä yksilöille että yhteisöille ja kansoille.
Tämän tarinan keskiössä on henkilö, jonka Raamattu sanoo olevan totuuden henkilöitymä: Jeesus nasaretilainen. Se, mitä päätämme hänen suhteen voi olla lähtökohta tulevaisuuden takaisin saamiselle. Evankeliumi Johanneksen kertomana on hyvä paikka aloittaa. Sillä Johannes kertoo tarinoita Jeesuksen erikoisista väitteistä ja yllättävistä teoista sekä tallentaa hänen hämmästyneen kuulijakuntansa vastaukset. Toiset pitivät häntä hulluna, riivattuna. Toiset pitivät häntä pahana, huijarina. Toiset taas huomasivat, että kyseessä ei ollut mikään tavallinen ihminen ja kysyivät, “Voisiko hän olla luvattu messias?”
Tässä on ihminen, jonka tarina on ollut suurin yksittäinen vaikuttaja Euroopan tarinaan. Kyseessä ei ole mikään tavallinen ihminen. Meidän kannattaisikin noudattaa Erasmuksen neuvoa ja lukea Jeesuksen tarina, jotta voisimme selvittää oma kantamme hänen suhteensa.
