Neljäkymmentä vuotta sitten muutin vaimoni Romkjen ja kahdeksan kuukautta vanhan poikani kanssa taloon, joka sijaitsi juuri ostamamme pesularakennuksen vieressä, lähellä Heidebeekin koulutuskeskusta hollantilaisessa maalaismaisemassa.
Emme olleet silloin varmoja, mihin meidän tuli käyttää rakennusta. Kenties olimme vain naiiveja mutta oman ymmärryksemme mukaan olimme Abrahamin tavoin ottamassa uskon askeleen, tietämättä mihin se johtaisi.
Floyd McClung, joka oli neljä vuotta aikaisemmin ostanut Heidebeekin, entisen leprasairaalan, perustaakseen opetuslapseuttamiskeskuksen, oli muuttamassa takaisin Amsterdamiin ja jättämässä meidät ’maatilan’ johtoon. Hän oli aikaisemmin johtanut työtä nimeltä ’Dilaram’ Arkissa, eli asuntolaivassa, joka oli ankkuroituna Amsterdamin keskusaseman takana. Työmuoto tavoitti maailmanmatkaajia ja hippejä.
En ollut varma, oliko Jumalalla vielä tarkoitusta Heidebeekille sen pioneerin lähdettyä. Kysyinkin tätä Jumalalta suoraan ollessani lyhyellä aktiolla Saksassa: “Jos sinulla on yhä tarkoitus Heidebeekille Floydin ja hänen tiiminsä muutettua Amsterdamiin, antaisitko minulle asiasta suoran vahvistuksen?”
Sain vahvistuksen hyvin nopeasti. Palattuani Saksasta Romkje kertoi minulle kahden vanhemman esirukoilijaystävän vierailusta. He kertoivat hänelle, että heidän rukoillessaan meidän ja Heidebeekin puolesta, he muistivat osallistuneensa rukouskokoukseen viisitoista vuotta aikaisemmin. Siellä eräs nainen oli kuvaillut näkyä tulipallosta, joka laskeutui maan keskelle ja lähetti kipinöitä, jotka sytyttivät tulia joka puolella maata. He uskoivat, että tällä oli jotain tekemistä Heidebeekin tulevaisuuden kanssa.
Nauhoituksia
Tämä oli tietenkin rohkaisevaa. Mutta saimme pian lisää rohkaisua. Heti seuraavana päivänä järjestimme ruokailun muutamille pariskunnille, jotka olivat tukeneet Heidebeekiä pioneerivuosina. Eräs pariskunnista oli paikallinen öljymies ja hänen vaimonsa Mannus ja Suze van Essen. Suze jakoi jotain, jonka hän oli juuri muistanut rukouskokouksesta viisitoista vuotta sitten. Kun hän kertoi näystään, olimme tuskin uskoa korviamme. Se oli täsmälleen sama näky! Saimme siis kuulla saman tarinan kahtena peräkkäisenä päivänä kahdelta eri taholta viisitoista vuotta alkuperäisen rukouskokouksen jälkeen ja molemmat liittivät näyn Heidebeekin tulevaisuuteen! Ja tämä kaikki vielä viikon sisällä Jumalalle esittämästäni kysymyksestä!
Viime lauantaina työtoverimme Corrie Oosterhuis järjesti rukous- ja juhlapäivän juhlistaakseen Thomas a Kempis -mietiskelypuutarhan kymmenvuotismerkkipäivää. Yhdessä tiiminsä kanssa hän kehitti ja ylläpitää puutarhaa hehtaarin kokoisessa metsikössä pesulan takana (vuodesta 1989 sitä kutsuttiin nimellä Centrum ’s Heerenhof, Herran hovi). Juhlan keskellä huomasimme, että oli paikallaan myös juhlia 40-vuotismerkkipäivää.
Videoiden ja entisten heidebeekiläisten todistusten kautta kuulimme tarinoita työmuotojen aluista, jotka olivat levinneet maassa kipinöiden tapaan. Karen Lafferty ja Belinda van de Loo kertoivat videon välityksellä uudesta ylistystyylistä, josta’s Heerenhof tuli tunnetuksi ja ‘Concerten voor de Koning’ tapahtumista, joita järjestimme jokaisen maakunnan pääkaupungissa 1980-luvulla. Lauloimme ensimmäisiä lauluja, jotka nauhoitettiin ‘Muziek voorde Koning’ kaseteilla, levyillä ja cd:eillä; Heidebeek kuoro (!) veti ylistystä Evankelisen lähetyksen kansallisilla nuortenpäivillä; me vedimme myös ensimmäisen hollantilaisen ylistykseen liittyvän tv-ohjelman.
Raporttipäiviä
Bart Doornweerd muisteli, kuinka John Wimberin palvelutehtävä innoitti hänet aloittamaan “palvelutehtävä Pyhän Hengen voimassa” seminaarit, jotka aloitettiin ’s Heerenhofissa ja joihin osallistui tuhansia henkilöitä vuosien saatossa. Tapahtumien kautta Bart on käytännössä kerännyt miljoonia euroja intialaisten ywamilaisten tukemiseksi.
Miranda Tollenaar kertoi muistoistaan King’s Kidsien ensimmäisistä esityksistä teini-ikäisenä ’s Heerenhofissa, mistä kehittyi kansallinen verkosto, johon kuului samankaltaisia seurakuntiin perustuvia lasten aktiotyömuotoja. Romkje muisti ensimmäisen kokouksen, jonka pidimme vanhassa pesulassa, jossa kerrottiin Heidebeekin ensimmäisistä aktioista vuonna 1979. Tiimejä oli ollut Marokossa, Puolassa, Italiassa ja Belgiassa ja kyseinen päivä osoittautui neljän vuosikymmenen kesäaktioiden ja opetuslapseuskoulujen raporttipäivien ensimmäiseksi kerraksi.
Derek Prince ja Michael Harper ovat olleet puhumassa ’s Heerenhofissa johtajakonferensseissa ja Predikanten Dageneissa (eli pastorien päivässä), mikä valmisti tien valtavirran kansallisen protestanttisen kirkon sisällä toimivalle evankeliselle virralle, joka on yhä olemassa.
Minulla ei ole tarpeeksi tilaa kertoa kaikesta, joka on alkanut Centrum ‘s Heerenhofissa ja on sytyttänyt tulia muuallakin. Jotkut ensimmäisistä Alfakursseista ja avioliittokursseista Alankomaissa (Lontoon Holy Trinity Bromptonista) pidettiin ’s Heerenhofissa. Kansallisella kirjakauppaketjulla ja kansallisella evankelisten koulujen verkostolla on molemmilla juurensa tässä vanhassa pesulassa.
Kipinät ovat totisesti singonneet!
