Mitä tapahtuisi, jos Euroopan parlamentti juuttuisi samankaltaiseen umpikujaan kuin olemme nähneet viime aikoina Westminsterissä? Tämä voisi olla tämän viikon EU-vaalien tulos. Nämä vaalit ovat luultavasti parlamentin 40-vuotisen olemassaolon kriittisimmät vaalit. Paljon on vaakalaudalla tässä Euroopan tulevaisuuden ratkaisevassa vaiheessa.
Brexit on pakottanut kaikki punnitsemaan EU:n hyviä ja huonoja puolia. Mannereurooppalaiset ovat seuranneet tavallisesti erittäin järkevien brittien sekavaa toimintaa hyvin hämillään. Yksi hyvä seuraus tästä on, että kohu on vaientanut puheita frexitistä, nexitistä tms. ainakin vähäksi aikaa.
Tästä huolimatta kansallismieliset Eurooppa-vastaiset henkilöt ovat nyt muuttaneet taktiikkansa ja ‘eurooppalaistaneet’ Eurooppa-vastaiset strategiansa. Kun paljon odotettu brexitin dominoefekti (jonka mukaan toiset kansat olisivat seuranneet brittien esimerkkiä) ei tapahtunutkaan, Eurooppa-vastaiset puolueet vaikenivat EU:sta ja eurosta eroamisesta. Ne puhuvat nyt sen sijaan “kansojen Euroopasta”.
Tämä eurooppalaistettu Eurooppa-vastainen strategia näkyi selvästi viime viikonloppuna, kun Matteo Salvini, Italian sisäministeri, äärioikeistolaisen Legan puheenjohtaja, julisti Milanossa, että ‘eurooppalainen eliitti’ oli pettänyt EU:n perustajat. Hän esiintyi lavalla yhdessä Hollannin Geert Wildersin ja Ranskan Marine le Penin kanssa ja puhui “kansojen Euroopan” puolesta, millä hän tarkoitti Eurooppaa, joka rakentuu suvereeneista kansakunnista, ikään kuin hän ja hänen liittolaisensa olisivat asettamassa ennalleen Euroopan perustajien näkyä!! Tämä ei ollut lainkaan se, mitä he – eli Schuman, Adenauer, de Gasperi ja Monnet – tarkoittivat. Tämän kaltainen näky on pitkällä aikavälillä resepti jatkuville konflikteille, sillä se merkitsee paluuta sotaa edeltävään tilanteeseen, jossa kansakunnat kilpailivat keskenään.
Se, mikä tapahtui brexitin kansanäänestyksessä voi tapahtua uudelleen. Eurooppa-vastaiset henkilöt, jotka hylkäävät nykyisen tilanteen saattavat saada merkittäviä lukuja äänestämään, kun taas hiljainen enemmistö ei saavu edes äänestyspaikalle. Tuloksena saattaa olla Euroopan parlamentti, jossa yli kolmasosa paikoista on Eurooppa-vastaisten henkilöiden hallussa. Vaikka he eivät ehkä kaikki ole yhtä mieltä kaikesta, Eurooppa-vastaisilla puolueilla olisi tarpeeksi paikkoja taktisen ryhmittymän muodostamiselle: Venäjää koskevien pakotteiden purkamiseksi, maahanmuuttoesteiden lisäämiseksi ja parlamentin prosessien hidastamiseksi. Tämä loisi umpikujia, joita olemme nähneet viime aikoina Westminsterissä. (Katso European Council on Foreign Relations -taulukkoa alla – voit suurentaa taulukon kaksoisnapsautuksella)
Vaikutus voisi olla lamaannuttava. Juuri kun Euroopan tulisi astua suurempaan johtajuuteen maailmanlaajuisesti, sen kyky puolustaa EU-kansalaisia ulkoisilta uhilta voisi olla uhattuna. Eurooppalaisilla on jo tarpeeksi ulkopolitiikkaan liittyviä huolia Donald Trumpin purkaessa kansainvälistä järjestystä, Vladimir Putinin yrittäessä heikentää eurooppalaisia poliittisia systeemejä (väärän tiedon levittämisen kautta) ja kiinalaisten tunkeutuessa televiestintämarkkinoille mahdollisen vakoiluverkostokapasiteetin kanssa.
On totta, että EU:n perustajien visiota “kansojen yhteisöstä, joka on syvälle juurtunut kristillisiin arvoihin” ei ole seurattu uskollisesti, kuten kirjoitin kirjassani Juuret syvällä. Tämä oli projekti, joka priorisoi yhteisen hyvän etsimistä eikä kansojen omaa intressiä. Sen tuli olla prosessi, joka oli asteittainen, läpinäkyvä ja demokraattinen.
Monelle kristitylle on viekoittelevaa, että poliitikot kuten Salvini, Orban ja Wilders puhuvat juutalaiskristillisten perustusten palauttamisesta, mutta he tarkoittavat vanhoja poliittisia ja kulttuurisia identiteettejä. He eivät tarkoita arvoja, kuten sosiaalista osallisuutta, anteeksiantoa ja sovintoa, vieraasta, köyhästä ja heikosta huolehtimista, ihmisarvoa ja ihmisoikeuksia.
Tehdään voitavamme, ettemme ole samassa tilanteessa kuin pettyneet brittiläiset, jotka eivät äänestäneet kansanäänestyksessä. Äänestetään henkilöitä, jotka haluavat, että Eurooppaa leimaa kumppanuus, yhteistyö, keskinäinen riippuvuus, kunnioitus, avoimuus, myötätunto, rauha, tasa-arvo ja vapaus.
