Tämä on kymmenes osa kahvipöytäkirjan lukujen luonnostelmien sarjaa, joissa käsitellään sitä, kuinka Raamattu on muokannut lukemattomia länsimaisen elämämme osa-alueita. Otan mielelläni vastaan palautetta.
Kun ambulanssi kiitää katujen halki sireenien ja valojen saattamana, “yleiset käytöstavat” saavat liikenteen pysähtymään, jotta hätätilanteessa toimivalla ajoneuvolla on tilaa kulkea.
Kuitenkaan huolenpito ja myötätunto eivät ole aina olleet ilmiselviä reaktioita kärsimykseen. Usko esimerkiksi karmaan esti toisen kärsimykseen puuttumisen, sillä se olisi vain lykännyt kärsimystä toiseen elämään. Sairaus oli kreikkalaisissa ja roomalaisissa yhteiskunnissa osoitus ihmisheikkoudesta. Seneka, roomalainen filosofi, kirjoitti seuraavasti: “Me hukutamme lapsia, jotka ovat syntyessään heikkoja ja poikkeavia”. Roomalaiset pakenivat usein kulkutauteja ja jättivät sairaat yksin kuolemaan.
Heprealaiset pyhät kirjoitukset kuitenkin kuvaavat monia tapauksia, joissa Jumala parantaa sairaat, kuten silloin, kun Mooses pani käärmeen tangon päähän erämaassa (4. Mooseksen kirja 21:9). Ne sisälsivät myös ohjeita terveelle elämälle ja lupauksen pelastaa Israel sairauksista, joilla Hän kuritti egyptiläisiä, sillä Hän sanoi: “Minä, Herra, olen sinun parantajasi” (2. Mooseksen kirja 15:26).
Jeesuksen opetukset ja toiminta menivät askelta pidemmälle tuomalla vallankumouksen terveydenhoitoajatteluun. Rakasta vihollisiasi, hän opetti. Hänen tarinansa laupiaasta samarialaisesta teki huolenpidosta ja myötätunnosta kaikkia koskevan asian, joka ei rajoittunut niihin, joilla oli yhteys kärsivään henkilöön perhesiteiden tai joko uskonnollisen tai kansallisen yhteenkuuluvuuden takia.
Nykyisin rististä on tullut symboli, jota käytetään kartoilla, kylteissä ja kulkuneuvoissa merkitsemään sairaaloita ja kaikenlaista lääketieteellistä apua. Tästä huolimatta risti oli julma roomalainen kidutuksen ja kuoleman väline, kunnes Jeesuksen ristiinnaulitseminen muutti sen paranemisen ja toivon merkiksi.
Tämä oli eräs käännekohdista terveydenhuollon historiassa. Paraneminen kulki käsi kädessä evankeliumin saarnaamisen kanssa. Haaksirikkouduttuaan Maltan saarelle Paavali paransi monia sairaita rukouksen kautta. Nykypäivän maltalaiset pitävät tätä tapahtumaa ajankohtana, jolloin he kääntyivät kristinuskoon.
Kirjeissään sekä Pietari että Paavali painottivat, että Jumalan kansan tuli heijastaa Jumalan luonnetta olemalla vieraanvaraisia ja ottamalla varsinkin vieraita lämpimästi vastaan; etenkin vanhimpien tuli olla tunnettuja vieraanvaraisuudestaan. Suomessakin tunnettu sana hotelli tulee latinan sanasta hospitale. Tämä sana vuorostaan tulee sanasta hospes, mikä merkitsee isäntää, henkilöä, joka tarjoaa vieraanvaraisuutta.
Matteuksen luvussa 25 Jeesus luettelee armon teoiksi seuraavat: sairaiden hoitaminen, alastomien vaatettaminen, janoisten juottaminen, nälkäisten ruokkiminen, kodittomien majoittaminen ja vankien luona vieraileminen. Tällä luettelolla on ollut suuri vaikutus kristilliseen toimintaan kautta aikojen.
200-luvun piispa Dionysius kuvaili, kuinka kristityt “vierailivat sairaiden luona välittämättä itsensä vaarantamisesta…altistaen itsensä lähimmäistensä sairauksille ja ottaen auliisti kannettavakseen heitä ympäröivien ihmisten kärsimysten taakan”.
Vaikka haavoittuneille roomalaisille sotilaille oli ilmeisesti olemassa joitakin sairaanhoitolaitoksia, sairaalat, joissa sairaita olisi hoidettu, eivät vakiintuneet kuin vuoden 325 Nikean kirkolliskokouksen jälkeen. Edustajat sopivat aloittavansa saattohoitokodit palattuaan koteihinsa, jokaisessa katedraalikaupungissa.
Vuonna 369 Basileios Kesarealaisen Kappadokiasta (Turkissa) uskotaan rakentaneen ensimmäisen yksinomaan sairaiden hoitoa varten tehdyn sairaalan (nosocomiumin). Rooma ja Konstantinopoli seurasivat tätä mallia. Sairastuvista tuli tavanomainen osa luostareita niiden levitessä entisen Rooman keisarikunnan halki. Nämä olivat maailman ensimmäiset laitokset, joissa harjoitettiin vapaaehtoista hyväntekeväisyyttä.
Maailman vanhin toimiva sairaala on Hôtel-Dieu Pariisissa. Sen perusti piispa Landry vuonna 651 AD. Se seisoo Île de la Citéllä, Notre-Damen vieressä ja se oli Pariisin ainoa sairaala renessanssiin asti.
Keisari Kaarle Suuri rahoitti sairaaloiden rakentamisen Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan halki. Myöhemmin ristiretkien aikana Johanniittain ritarikunta oli aseellinen taistelujärjestö, joka nimettiin puolustamaan ja huolehtimaan pyhiinvaeltajista Pyhässä maassa.
He johtivat 1000-luvun sairaalaa Jerusalemissa ja heidät tultiin tuntemaan myös Pyhän Johanneksen hospitaalin sääntökuntana Jerusalemissa. Muslimien Jerusalemin jälleenvaltauksen jälkeen he siirtyivät lopulta Maltaan ja heistä tuli Maltan ritarikunta. Siellä he aloittivat kenties maailman edistyneimmän sairaalan, Sacra Infermerian, jossa hoidettiin enimmillään 914 potilasta kaikista uskonnoista.
Kristillinen hyväntekeväisyys oli sairaanhoidon ja mielisairaanhoidon taustalla. Augustinolaiset nunnat ovat vanhin sairaanhoitoa harjoittava nunnajärjestö (1200-luvulta lähtien) ja sanaa sisarkäytetään yhä tarkoittamaan naissairaanhoitajia.
Uskonpuhdistuksen jälkeen diakonissajärjestöt kehittyivät. Yksi, joka oli Theodor Fliednerin perustama Kaiserswerthissä, Saksassa, innosti monia muita koko Euroopassa, mukaan lukien Florence Nightingalen, nuoren brittiläisen kristityn, joka vieraili hänen diakonissalaitoksessaan ja sairaalassaan ennen kuin hän antoi elämänsä Krimin sodassa haavoittuneiden hoitamiseksi. Palatessaan Lontooseen hän sai sankarin vastaanoton ja perusti sairaanhoitokoulun Pyhän Thomasin sairaalassa.
Yhtä lailla sveitsiläinen kristitty liikemies Henri Dunant perusti Punaisen Ristin vuonna 1864 kauhistuttuaan taistelukentän kärsimyksiä. Hän sai ensimmäisen Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 1901.
Terveydenhoidon ja vieraanvaraisuuden maailmanlaajuisen leviämisen alkulähde on selkeästi Jumalan rakkauden sanomassa ihmiskuntaa kohtaan, mikä ilmaistiin Jeesuksessa. Me pidämme näitä asioita nykyisin helposti itsestäänselvyyksinä.
