Tappavan ja näkymättömän tunkeilijan takia meille on nyt syntynyt uusi kategoria ihmisiä, joita kutsumme ‘välttämättömiksi työntekijöiksi’. Sillä aikaa kun muut pysyvät kotona turvassa, nämä uudet sankarit ylittävät rajoja ja juoksevat juoksuhaudoissa käymällä sairaalaosastoilla, ajamalla julkisia kulkuvälineitä, jakamalla postia ja postitilauksia, täyttämällä kaupan hyllyjä ja pitämällä järjestelmiä käynnissä.
Kriisin ensimmäisinä viikkoina näimme televisiossa julkisia suosionosoituksia ‘välttämättömien alojen’ työntekijöille ihmisten taputtaessa käsiään tai paukuttaessa kattiloita ja paistinpannuja ovilla, ikkunoilla tai parvekkeilla. Jotkut näistä ‘elämän pelastajista’ maksoivat itse suurimman hinnan velvollisuutensa parissa. Sairaanhoitajat, lääkärit, pastorit, poliisit ja liikennetyöntekijät ovat kaikki olleet viruksen uhrien joukossa.
Näin kuvan julisteet viime viikolla kaupan ikkunassa Amsterdamissa ja ne heijastavat uutta julkista tietoisuutta ihmisistä, jotka palvelevat toisia päivä toisensa jälkeen — eikä pelkästä oman edun tavoittelusta, kuten uusliberaalit taloustieteilijät uskottelevat meille. Oman edun tavoittelu saattaa pitää paikkansa monista taloustieteilijöistä, riskirahastojen hoitajista ja pankkiireista (jotka eivät ole ‘välttämättömiä työntekijöitä’) mutta se ei pidä paikkansa monista, jotka ovat osoittautumassa yhteisöjen liimaksi.
Vähemmän sankarilliseen malliin, pastoreita on kuollut virukseen heidän pidettyään kokouksia, joissa he julistivat, että Jumala oli virusta suurempi. Moni tunnettu poliitikko on myös yrittänyt esiintyä sankarillisen uhmakkaasti. Näiden joukossa on Boris Johnson, joka oli itse teho-osastolla taistelemassa henkensä edestä rohkaistuaan Britanniaa torjumaan koronavirus vain 12 viikossa. Brittiläinen toimittaja Tom Holland spekuloi äskettäin UnHerd.com -sivulla, että Johnson koki sairasvuoteellaan mahdollisesti jonkinlaisen kääntymisen. Kenties kyseessä ei ollut Damaskoksen tie-kokemus mutta Holland huomasi Johnsonin puheessa vihjeitä siitä, että tämän kokemus viruksesta oli muuttanut hänen suhtautumistaan sekä virusta kohtaan että niitä kohtaan, jotka antoivat elämänsä alttiiksi taistellakseen sitä vastaan joka päivä.
Toipunut potilas sanoi toimittajille, että kansallinen terveydenhuolto on ollut voittamaton rohkeutensa, sitoutumisensa, velvollisuudentunteensa ja rakkautensa takia. Borisin kerrotaan sanoneen ministereille ja terveysviranomaisille myöhemmin, että kansalaisten terveyden tulee olla ylin laki. Näin hän tarjosi oman käännöksensä Ciceron sanoista: “Salus populi suprema lex est”.
Kukaan ei oikeastaan tiedä, mihin tämä pandemia johtaa. Epäilemättä lopputulokset over erilaisia eri paikoissa. Toisten johtajien kasvattaessa valtaansa opportunistisesti, toiset paljastavat pätemättömyytensä nololla tavalla.
Toivottavasti yksi lopputulos tästä on, että paremmat johtajat muualla tulevat miettimään politiikkansa uusiksi, sillä ihmiset joka puolella vaativat tärkeimmiksi huomattujen asioiden mukaisia arvoja: ihmissuhteita, riippuvaisuutta toisista, solidaarisuutta ja yhteisen hyvän etsimistä.
Kaksi viikkoa rajoitusten tultua voimaan, kirjoitin seuraavasti viikon viestissä:
Vaikka koronakriisi uhkaa repiä yhteiskunnan palasiksi, sen ennennäkemätön haaste tarjoaa meille myös mahdollisuuden. Yhtäkkiä olemme kaikki ymmärtäneet yhteisen haavoittuvuutemme. Kohtalomme ei ole koskaan aikaisemmin osoittautunut niin yhteen sidotuksi yli seitsemän biljoonan muun planeettamme asukkaan kanssa. Meidän riippuvaisuutemme toisistamme ja yhteiskuntamme järjestelmistä — paikallisesti, kansallisesti ja maailmanlaajuisesti — ovat tulleet ilmeisiksi.
Kun yhteiskunnan rajoitukset jatkuivat, huomasimme vähitellen, että meillä oli muutaman viikon tai kuukauden sijaan edessä vuosia koronan (tai sen vaikutusten) kanssa. Päivä ennen Johnsonin joutumista sairaalahoitoon, tuo kunnianarvoinen uusliberalismin linnake, Financial Times, julkaisi historiallisen pääkirjoituksen, jossa myönnettiin, että COVID-19 pandemia oli tuonut yhteyden tunteen polarisoituneille yhteiskunnille ja valaissut näin kirkkaasti epätasa-arvoisuuksia. Se ennusti, että merkittävä testi, jonka kaikki maat kohtaisivat pian, oli muokkaisiko tämän hetken yhteisen tarkoitusperän tunteet yhteiskuntaa kriisin jälkeen.
Radikaalit uudistukset, jotka muuttavat täysin viimeisen neljän vuosikymmenen politiikan suunnan — tulevat eteemme. Hallitusten täytyy suostua ottamaan aktiivisempi rooli talouselämässä. Niiden tulee nähdä julkiset palvelut investointeina vastuunalaisuuksien sijaan ja etsiä tapoja vähentää työmarkkinoiden epävarmuutta. Uudelleen jakaminen tulee olemaan jälleen pöydällä; vanhusten ja varakkaiden etuoikeudet tullaan kyseenalaistamaan. Poliittisia ratkaisuja, jota aikaisemmin pidettiin erikoisina, kuten perustuloja ja varallisuusveroja, tullaan pakostakin käyttämään.
Vau! Financial Times ja Boris, kaksinkertainen kääntyminen!
Jos 1989 oli kommunismin vedenjakajavuosi, varmasti 2020 tulee merkitsemään Friedman-Hayek -kauden vapaan markkinatalouden häviämistä. Kuten hollantilainen kolumnisti Rutger Bregman kirjoittaa De Correspondent-lehdessä, neoliberalismi piti ihmisiä egoisteina, mikä johti vuorostaan yksityistämiseen, kasvavaan epätasa-arvoisuuteen ja julkisen foorumin eroosioon.
On aika saada realistisempi kuva ihmisistä joukkuepelaajina ja taloudesta yhteisen hyvän etsimisenä.
