Tässä on yhdestoista artikkeli sarjassa, joka käsittelee kommunismin taustalla ollutta hengellistä vallankumousta kolmekymmentä vuotta sitten.
Nicolae Ceauçescun ja hänen vaimonsa Elenan loppu alkoi häämöttää myöhään vuonna 1989, kun reformoitu pastori ja hänen seurakuntansa nousivat avoimesti hallituksen ihmisoikeusrikoksia vastaan.
Ceauçescu hallitsi Romaniaa 24 vuotta, vuodesta 1965 vuoteen 1989. Ensimmäisten vuosien aikana maassa vallitsi suhteellinen liberalisaatio ja avoin asenne länttä kohtaan. Asiat muuttuivat kuitenkin dramaattisesti heinäkuussa 1971 Ceauçescun vierailtua Kiinassa, Pohjois-Koreassa, Pohjois-Vietnamissa ja Mongoliassa ja nähtyä itse henkilökultit siellä.
Hän palasi aloittamaan äärinationalistisen kulttuurivallankumouksen ja eristyneisyyden lännestä ja neuvostovaltioista. Indoktrinaation ohjelmat aloitettiin. Köyhyys seurasi. Pian Elena Ceauçescusta tuli kansan toiseksi merkittävin henkilö. Elintaso romahti. Ruoan säännöstely aloitettiin. Televisio-ohjelmia näytettiin vain kaksi tuntia päivässä ja ne koostuivat enimmäkseen diktaattorin ja puolueen viranomaisten puheista. Securitate, tai salainen poliisi, monitoroi kaikkia kansalaisten asioita ja puolueen kritisointi rankaistiin vankilalla ja kidutuksella. Kirkon kokoukset olivat laittomia. Perheiden ja ystävien välinen luottamus oli uhattuna.
Laajaa yhteiskunnallista levottomuutta pahensi tuhlaavaiset ja merkittävät rakennusprojektit kansan kärsiessä niukkuudesta – kuten nk. Kansan talo (nykyinen Romanian parlamenttitalo, jossa State of Europe Forum pidettiin viime toukokuussa). Protestit, jotka alkoivat Brasovissa vuonna 1987, ja sitten marraskuussa 1989 Cluj-Napocassa ja Bukarestissa, tukahdutettiin armottomasti.
Häätö
László Tökés, Timișoarassa asuva unkarilainen reformoitu pastori, oli aikaisemmin kritisoinut hallitusta Unkarin televisiossa unkarilaisen uskon ja kulttuurin uhkaamisesta. Hallitus syytti häntä lietsomasta etnistä vihaa ja määräsi hänet muuttamaan eristyneeseen kylään. Hän kieltäytyi lähtemästä. Hänen kotinsa sähkö katkaistiin ja hänen ostokorttinsa takavarikoitiin. Kirkon jäsenet nousivat tukemaan häntä. Jotkut vangittiin ja hakattiin; yksi murhattiin metsässä.
Päätös hänen häädöstään 15. joulukuuta mennessä levisi radio-ohjelmista, jotka lähetettiin maan ulkopuolelta. Häätöä edeltävän sunnuntain jumalanpalveluksessa Tökés pyysi seurakuntaansa tulemaan todistamaan häätö. Kirkon jäsenet aloittivat vartion hänen asuntonsa ulkopuolella, muodostaen ihmisketjun korttelin ympärillä ja estäen armeijan pääsyn.
Joulukuu 16:Väkijoukko paisui ja siihen liittyi baptisteja, katolisia ja ortodoksisia kristittyjä, monet opiskelijatkin liittyivät kasvavaan protestiin. He huusivat ‘Kommunismi alas!’ ja siirtyivät Tökésin asunnosta kommunistipuolueen päämajaa kohti.
Joulukuu 17:Kun mellakat ja mielenosoitukset alkoivat jälleen, mellakoitsijat murtautuivat hallituksen rakennukseen ja yrittivät polttaa sen. Securitate ja poliisi eivät pystyneet hallitsemaan mellakkoja, joten armeija lähetettiin panssariautojen, tankkien ja helikoptereiden kanssa. Kaaos seurasi. Noin 100 ihmistä tapettiin. Armeija ajoi protestoijat perääntymään vesitykeillä, jotka väkijoukko otti haltuunsa ja heitti jokeen.
Joulukuu 18: Sotilaat ja siviiliasuiset Securitate agentit vartioivat keskusaukiota. Sotatilalaki julistettiin. Yli kahden ihmisen ryhmät kiellettiin. Kuitenkin kolmekymmentä miestä kokoontui ortodoksikatedraaliin heiluttaen Romanian lippua, josta kommunismin tunnus oli leikattu irti. He alkoivat laulaa laulua ‘Herää romanialainen!’, isänmaallista laulua, joka oli ollut kielletty vuodesta 1947 ja odottivat, että luodit ammuttaisiin. Muutamat kuolivat tai haavoittuivat vakavasti, kun taas toiset pakenivat.
Joulukuu 19: Työntekijät aloittivat lakon sympatiasta mielenosoittajia kohtaan.
Joulukuu 20: Työntekijät mobilisoitiin joukolla ja he liittyivät toisiin muodostaen 100 000 ihmisen joukon kaupungin keskustan paikassa, jota kutsutaan nykyisin nimellä Piața Victoriei, Voiton aukio. He alkoivat toistaa hallituksen vastaisia iskulauseita.
Ero
Ceaușescun ollessa Iranissa sillä hetkellä, Elena oli lähettänyt pääministerin ja keskuskomitean sihteerin Timișoaraan tapaamaan protestoijien delegaation, joka vaati diktaattorin eroa.
Tämän sijaan viranomaiset hakivat tuhansia nuijilla varustettua työntekijää kaupungin ulkopuolella olevista tehtaista ‘murskaamaan unkarilaisten ja huligaanien mellakat’. Heidän ymmärrettyä mitä oli käynnissä, he liittyivät mielenosoittajiin. Armeijan täytyi vetäytyä. Samana päivänä Timișoara julistettiin Romanian ensimmäiseksi vapaaksi kaupungiksi.
Palattuaan Iranista Bukarestiin Ceauçescu piti puheen, jossa hän tuomitsi tapahtumat Timișoarassa. Hän väitti, että protestoijat olivat salaliitossa ulkovaltojen kanssa ja kutsui kokoon suuren kokouksen hänen tukemisekseen seuraavana päivänä.
Joulukuu 21: Puheen puolivälissä valtava väkijoukko, joka oli värvätty luomaan vaikutelma Ceauçescun tukemisesta alkoi buuata hänelle, suorassa lähetyksessä, kansallisessa televisiossa. Jotkut toistivat sanaa ‘Ti-mi-șoa-ra! Ti-mi-șoa-ra!’
Ymmärtäessään tilanteensa, Ceauçescu ja hänen vaimonsa yrittivät paeta helikopterilla mutta joutuivat pidätetyiksi. Heidät tuotiin oikeuden eteen ja teloitettiin joulupäivänä.
Joulukuu 22: Kun uutinen diktaattorin syrjäyttämisestä levisi, 150 000 ihmisen väkijoukko kerääntyi Timișoaran keskusaukiolle. Baptistipastori Peter Dugulescu kutsui heidät lausumaan Herran rukous hänen perässään. Myöhemmin hän muisteli hämmästystään ‘vahvasta uskonnollisesta painotuksesta niin monen vuoden ateistisen koulutuksen jälkeen’. Polvistuessaan jäätyneelle maaperälle, he lukivat rukouksen ja huusivat yhdessä ‘Jumala on olemassa! Jumala on olemassa!’ – huudon, joka toistui spontaanisti monta kertaa päivän aikana.
