Viikon viesti

Ensimmäiset opiskelijat hyväksytään uuteen lähetysjohtajuuden ja Eurooppa-opintojen maisterintutkinto-ohjelmaan kesäkuussa, yhteistyössä ForMission Collegen ja Birminghamin Newman Universityn kanssa.

Opiskelijat osallistuvat neljään opintopäivään Amsterdamissa joka lukukausi kahden vuoden ajan saadakseen ohjausta itsenäistä opiskelua ja tehtävien kirjoittamista varten. Kolmas vuosi sisältää opinnäytteen kirjoittamisen. Ohjelmaan voi liittyä vuosittain syyskuussa ja tammikuussa.

Tutkinto-ohjelma saa Bolognan prosessin mukaisen tunnustuksen (Bolognan prosessi on 48 Euroopan maan hallitusten välinen yhteistyöprojekti korkeakoulutuksen saralla).

Viikon viestin lukijat vastasivat vuosi sitten anteliaasti avunpyyntöömme tämän ohjelman luomiseksi. Olemme hyvin kiitollisia kaikille, jotka tekivät tämän kurssin mahdolliseksi. Valmistaessani käsikirjaa opintomoduuleja varten, näen yhä selvemmin, kuinka välttämätöntä ja ajankohtaista on opiskella Eurooppaan liittyviä asioita, jotta ymmärtäisimme ajat ja tulisimme tietämään, mitä tulisi tehdä. Tässä muutama syy miksi:

‘Järjestettyä unohtamista’

Vanhojen kommunistihallitusten alla, ‘järjestettyä unohtamista’ käytettiin laajasti muistin pois pyyhkimiseksi ja ‘uuden sosialistisen ihmisen’ ymmärryksen manipuloimiseksi, jotta se palvelisi valtion päämääriä.

Hienovaraisempi muoto ‘järjestettyä unohtamista’ maallisessa, kristillisyyden jälkeisessä ajassa on historiallisen tietoisuuden kadottaminen Euroopan suhteen ylipäänsä. Myös Raamatun ja Jeesuksen tarinan rooli eurooppalaisen kulttuurin muokkaamisessa on kadotettu. Yksi esimerkki tästä oli päättäväinen yritys välttää viittauksia kristinuskoon eurooppalaisen identiteetin ja arvojen lähteenä EU:n perustuslain ehdotelmassa vuonna 2005. Surullista kyllä, Euroopan paradoksi on, että se on manner, joka on eniten sekä Raamatun että sen hylkäämisen muokkaama.

Sekularismi ei pidä menneisyyttä suuressakaan arvossa. Kuitenkin kristittyinä meidän tulisi ymmärtää, että historialla on todella merkitystä. Vanha testamentti varoittaa toistuvasti unohtamisen vaaroista. Jumalan kansalla on määräys viettää tiettyjä juhlia auttaakseen heitä muistamaan, kuinka Jumala puuttui heidän historiaansa. Kristillinen usko on historiallinen: jos Jeesus ei elänyt, kuollut ja noussut kuolleista, kristinusko ei ole totta.

Raamattu antoi länsimaiselle sivilisaatiolle sen ymmärryksen historiasta lineaarisena progressiona, joka kulkee alusta loppua kohti. Näkemys ajasta menneisyyden, nykyhetken ja tulevaisuuden puitteissa nousee pelkästään Raamatusta. Mitkään toiset pyhät kirjoitukset eivät ota historiaa tosissaan.

Tästä huolimatta historia opintoaineena on jätetty nykyisessä informaatioajassa varjoon, kun taas aineet, jotka tarjoavat ‘parempaa työllistymismahdollisuutta’ ovat ottaneet historian paikan. Euroopan historia on jätetty huomiotta jo monen sukupolven ajan ja sen tilalla on opetettu kansallisvaltioiden historiaa, mikä vahvistaa kansallisia myyttejä ja identiteettejä, usein toisten kilpailevien kansojen kustannuksella. Euroopan kansojen muutoksen historia Jeesuksen tarinan ja Raamatun vaikutuksen kautta on pitkään ollut toisten  tarinoiden varjossa.

Tämän tuloksena on muistin ja identiteetin menetys. Historiallisen näkökulman menetys nykytapahtumien suhteen johtaa likinäköisyyteen ja typistää näkyä tulevaisuudesta. Lyhyesti sanottuna, meillä on näyn kriisi Euroopassa. Missä ovat miehet ja naiset hengellisissä  ja maallisissa johtoasemissa, jotka osoittaisivat tietä eteenpäin?

Kansojen yhteisö

Noin 70 vuotta sitten historioitsija Christopher Dawson kirjoitti seuraavasti: ‘Nyt on akuutti tarve ymmärtää Eurooppaa paremmin, ei pelkästään kansojen elävänä yhteiskuntana vaan nykyaikaiseksi kutsumamme sivilisaation luojana. Sillä olkoon Euroopan poliittiset näköalat kuinka epävarmoja tahansa, sen sivilisaatiolle lahjoittamansa annin suunnaton tärkeys pysyy ja jollemme ymmärrä tätä, emme voi ymmärtää paljoa maailmasta, jossa elämme. Emme voi alkaa ymmärtää Eurooppaa,’ hän jatkoi, ’ellemme opiskele kristillisen kulttuurin perinnettä, joka oli eurooppalaisen yhteyden alkuperäinen side ja Euroopan yhteisten hengellisten tavoitteiden sekä moraalisten arvojen lähde.’

Nationalismi, joka nousi uskonpuhdistuksen jälkeen, kun protestanteilla oli taipumuksena keskittyä ainoastaan omiin kansoihinsa, sai Euroopan kansat painottamaan asioita, jotka erottivat ne toisistaan, sen sijaan että ne olisivat painottaneet sitä, mikä yhdisti ne, Dawson kirjoitti. Opimme oman kansamme historiaa tavalla, joka antoi ymmärtää, että se oli erillinen kokonaisuus eikä kuulunut suurempaan yhteyteen.

Hän väitti, että merkityksellinen historia ei ollut Euroopan valtioiden ristiriitojen tai (esim. taloudellisen) kilpailun tarina vaan dynaamisen hengellisen prosessin tarina. Sillä Eurooppa oli kansojen yhteisö, jolla oli yhteinen hengellinen perinne, joka alkoi 3000 vuotta sitten, Välimeren itäpuolella.

Tämä perinne levisi kansalta kansalle (Euroopaksi kutsumamme niemimaan kautta), kunnes se ulottui koko maailmaan.

Haluamme varustaa opiskelijamme tällä unohdetulla näkökulmalla, ei pelkästään perinteistä evankelioimista ja seurakuntien istuttamista varten vaan myös julkisella sektorilla toimimista varten, poliitikkoina, virkamiehinä, journalisteina, lakimiehinä, kasvatustieteilijöinä, taloustieteilijöinä ja aktivisteina.

Kiitos avustasi, joka mahdollistaa tämän.

P.S. Tiedusteluja tutkinto-ohjelmasta voit lähettää seuraavaan osoitteeseen: info@schumancentre.eu