Tämä on viides osa kahvipöytäkirjan lukujen luonnostelmien sarjaa, joissa käsitellään sitä, kuinka Raamattu on muokannut lukemattomia länsimaisen elämämme osa-alueita. Ensimmäisessä luvussa esitän, että Raamattu on avain Euroopan ymmärtämiselle. Luvuissa kaksi, kolme ja neljä tutustumme Raamatun vaikutukseen länsimaiseen taiteeseen ja musiikkiin; länsimaiseen arkkitehtuuriin ja suunnitteluun sekä maanviljelyyn että puutarhanhoitoon, tässä järjestyksessä. Otan mielelläni vastaan palautetta.
Monen mielestä voi vaikuttaa siltä, että Raamatulla ei ole paljoakaan tekemistä yritys- ja talouselämän kanssa. Tästä huolimatta sekä Vanha että Uusi testamentti ovat muokanneet nykyaikaista talouttamme syvästi kautta aikojen.
Eräs nykypäivän taloustieteilijä kutsuu nykyaikaista markkinakapitalismiamme “juutalaisten ja kristillisten perinteiden, uskomusten ja toiveiden sekulaariksi jälkikasvuksi”. Meidän uskomme tasapuolisuuteen, heikomman suojeluun vahvemmalta, toivomme paremmasta tulevaisuudesta, uskomme ihmisarvoon ja vapauteen, samoin kuin uskomme lakien noudattamiseen nousevat Raamatusta eivätkä sekulaareista tieteellisistä oppikirjoista.
Taloustiede ei ole arvovapaata matemaattista tutkimusta, kuten guru Milton Friedman haluaisi meille uskotella. Loppujen lopuksi siinä on kyse valinnasta hyvän ja pahan välillä. Raamattu on täynnä talousajattelua ja normeja ja siinä on yli 700 viittausta rahaan ja taloustieteeseen. Esimerkkinä voisimme mainita Joosefin ja kuinka hän esitteli dokumentoidun historian ensimmäisen seitsemänvuotisen taloussuunnitelman.
Toisena esimerkkinä mainittakoon Mooseksen lain, sananlaskut ja profeetat, jotka käsittelivät asenteita rahaa, varakkuutta ja omaisuutta kohtaan, painottivat veljellistä rakkautta, perhevelvoitteita, yleistä hyvää ja sosiaalisia vastuita, erityisesti leskiä, köyhiä ja muukalaisia kohtaan. Tästä esimerkkinä on riemuvuosi, jonka aikana velat mitätöitiin joka 49. vuosi ja maa palautettiin alkuperäisille omistajille, mikä rajoitti varakkuuden karttumista vain muutaman käsiin ja takasi kaikille tasavertaiset mahdollisuudet.
Jeesus kertoi monta tarinaa asenteista rahaa, varakkuutta, köyhyyttä ja hengellisiä arvoja kohtaan. Melkein kahdessa kolmasosassa vertauksista on sosioekonominen konteksti, jossa esiintyy esimerkiksi rikas hullu, kaksi velallista, epäoikeudenmukainen tilanhoitaja tai monia muita. Hän puhui siitä, kuinka keisarille piti antaa mikä keisarille kuuluu ja Jumalalle mikä Hänelle kuuluu. Hänen käskynsä ”rakastaa Jumalaa ja lähimmäistä niin kuin itseäsi” on kirkon opetusten kautta muokannut länsimaisia taloudellisia asenteita rajoittamalla esteetöntä ahneutta ja tukemalla yhteisön sosiaalista omatuntoa.
Käsitteet kuten “luotto” ja “velka” tulivat hengellisistä käsitteistä: ”luotto” (eng. ”credit” tulee sanasta ”credo” eli ”uskon”) ja ”velka”, joka tarkoitti myös ”syntiä” tai ”syyllisyyttä” eri eurooppalaisissa kielissä (esim. ”anna meille anteeksi velkamme”). Luotosta ja velasta puheen ollen, kahdenkertainen kirjanpito, joka on nyt maailmanlaajuisessa käytössä, oli fransiskaanimunkin, Luca Paciolin, kehittämä systeemi, jonka kautta hän halusi palauttaa Jumalan järjestyksen hänen oman taloudellisen maailmansa kaaokseen.
Maailmanlaajuiset taulukot ja kartat, joissa näkyy demokratian laatu, bruttokansantuote asukasta kohden tai kansojen korruptiotaso Transparency International –järjestön korruptioindeksissä, paljastavat silmiinpistävän seikan. Näiden listojen ensimmäisillä sijoilla ovat kansat, joita Raamattu on eniten muokannut uskonpuhdistuksen kautta (vaikka ne ovatkin suurelta osin nykyisin sekulaareja). Seuraavina listoilla ovat katoliset, sitten ortodoksiset ja lopulta muslimi-, hindu-, buddhalais-, kommunisti- ja animistimaat.
Vaikka Max Weber ei ollutkaan Jean Calvinin seuraaja, hän jäljitti kapitalismin juuret Geneven uskonpuhdistajan vahvaan työetiikkaan, jossa tämä painotti itsehillintää ja Raamatun varastamiseen ja himoitsemiseen liittyvien käskyjen kunnioittamista. Nämä loivat perustan yksityiselle omistukselle ja vapaalle kaupalle. Calvinin sallima neljän prosentin vaatimaton korkotaso lainoille pysyi Sveitsissä neljän vuosisadan ajan, mikä onkin eräs Sveitsin pitkäaikaisen hyvinvoinnin lähde.
Adam Smith, jota usein kutsutaan nykyaikaisen taloustieteen isäksi hänen käänteentekevän Kansojen varallisuus -kirjansa takia, oli kristillisen moraalifilosofian professori Glasgowin yliopistolla. Hän kirjoitti myös vastavuoroisen sympatian tai empatian käsitteestä, eli moraalisesta kyvystä, joka hallitsi itsekkyyttä.
Nykyaikainen taloustiede, joka on irrottautunut Smitihin olettamista eettisistä rajoitteista, saa aikaan tyytymättömyyttä kaikkialla maailmassa. Silti raamatullisissa teksteissä, jotka ovat perustavanlaatuisia länsimaiselle sivistykselle, löytyy yhä unohdettu koodi, joka tarjoaa ajankohtaisia ja käytännöllisiä ohjenuoria oikeudenmukaisemmalle ja tasapuolisemmalle taloudelliselle järjestykselle.
