Jokin askarrutti Ukrainan kirkkokuntien edustajista ja poliitikoista koostuvaa delegaatiota, jonka tapasin viime viikolla Strasburgissa. Tapaamisen aiheena oli tarkastella 500-vuotisen uskonpuhdistuksen eli reformaation vaikutuksia. Delegaatio oli vierailemassa kaupungissa samaan aikaan kuin maan presidentti Petro Poroshenko piti puheen Euroopan Neuvostolle ja paljasti pronssisen patsaan niiden sadan ihmisen muistoksi, jotka menehtyivät v. 2012 Maidan-aukion mielenosoituksissa Kiovassa.
”Miten on mahdollista”, kysyivät delegaation jäsenet, ”että protestanttisten EU-maiden virkamiehet vaativat, että jos ukrainalaiset todella haluavat olla osa ’Eurooppaa’, heidän täytyisi ottaa käyttöön monia ’edistyksellisiä’ ja liberaaleja asenteita moniin asioihin, kuten samaa sukupuolta olevien avioliittoon, aborttiin ja eutanasiaan?”
Selitin heille, mitä kollegani Evert Van de Poll kutsuu ”Euroopan paradoksiksi”. Eurooppa on kaikista maanosista se, jota on eniten muovannut sekä Raamattu, että siitä luopuminen. Samalla kun reformaation hedelmää (vakaa demokratia, vähäinen korruptio, korkea BKT, ym.) voidaan yhä nähdä maissa joita on totuttu kutsumaan ”protestanttisiksi”, valitettavasti seurakunnat eivät enää toimi arvojohtajina. Sekularisaatioprosessi lähti liikkeelle heti uskonpuhdistuksen alussa, kun luostarit ”sekularisoitiin” yhdessä yössä. Seurasi pitkä prosessi, jota Charles Taylor kuvaa kirjassa ”A Secular Age”. Uskonnolliset yhteisöt protestanteista alkaen ovat viime vuosisadan lopulta alkaen saaneet huomata olevansa yhä enemmän sivussa julkisesta keskustelusta ja vaikutusvallasta.
Rohkaisimme delegaation jäseniä pitämään asemansa ”läntistä imperialismia” vastaan, ja pitämään kiinni oikeudestaan olla osa Eurooppaa, jota luonnehtii ykseys moninaisuudessa, ei mukautumisessa ja samankaltaisuudessa. Ne näkemykset, joita äänekkään vähemmistön toimesta mainostetaan ”eurooppalaisina” ovat varsin tuoreita, eivätkä edusta eurooppalaisten ylivoimaisen enemmistön historiallista positiota. Ukrainalaisilla on sama oikeus kutsua näkemyksiään ’eurooppalaisiksi’ kuin ’edistyksellisillä liberaaleillakin’.
Rohkaisimme heitä myös pitämään kiinni läheisyys- eli subsidiariteettiperiaatteesta, joka tarkoittaa, että ainoastaan sellaiset asiat, joilla on merkitystä koko maanosan tasolla, pitäisi käsitellä EU-tasolla, kun taas kansalliset ja paikalliset asiat kuuluvat paikallisen päätäntävallan alle. Euroopanlaajuisten toimielinten valtuuksiin ei kuulu määrätä asioista, jotka kuuluvat kansallisten ja paikallisten viranomaisten toimivaltaan.
Lisäksi kehotimme heitä sekä ottamaan itse aktiivisesti osaa että varustamaan nousevaa sukupolvea johtajia osallistumaan julkiseen keskusteluun. Tämä on oleellista kansan hengellisen hyvinvoinnin kannalta
Voimme oppia myös muista maista, joissa on samanlaisia haasteita. Säännöllisesti seuraamani australialainen webbisivusto Mercator kuvaa itseään, ei konservatiivikseksi tai liberaaliksi, vaan: ”Asetamme yksilön mediakeskustelun keskipisteseen, oli aiheena sitten populaarikulttuuri, perhe, seksuaalisuus, bioetiikka, uskonto tai laki.”
Muutama päivä sitten Mercator julkaisi artikkelin joka käsitteli meneillään olevaa keskustelua saama sukupuolta olevien avioliitosta Australiassa. James Parker, entinen homoaktivisti ja edelleen homoseksuaali, kirjoittaa:
”Olen aktiivisesti mukana Australian ’ei’-kampanjassa koskien samaa sukupuolta olevien avioliittoja. Minut on leimattu kiihkoilijaksi, homofoobikoksi ja syrjiväksi, vaikka aikaisemmin olen ollut vaarassa joutua vankilaan ajaessani homoseksuaalien oikeuksia.”
”Harvat ovat huomanneet, että varsin merkittävä osa Australian homoseksuaaleista aikoo salaa äänestää ’ei’. Syynä on se, että he uskovat, että lapsella on ”mikäli mahdollista, oikeus tuntea vanhempansa ja olla heidän hoidettavanaan”, kuten on linjattu YK:n lasten oikeuksien julistuksen artiklassa 7. Tämä suhdetta tulee suojella, he ajattelevat. Tätä taustaa vasten on ymmärrettävää, että moni vastustaa nousevaa ’kaupallistettua sijaisvanhemmuutta’ sekä samaa sukupuolta olevien adoptio-oikeutta, mikä on avioliittolain muutoksen väistämätön seuraus.
”Toiset myös näkevät avioliiton pyhänä miehen ja naisen välisenä liittona, jota ei voi jäljitellä vaikka tehtäisiin samat seremoniat tai otettaisiin yhteinen sukunimi.”
”Monet homoseksuaalit näkevät, että Australian perusvapaudet: sanan-, ilmaisun- ja uskonnonvapaus sekä kokoontumisvapaus ovat vaarassa, jos sanat aviomies ja vaimo poistetaan avioliittolainsäädänöstä ja korvataan minkä tahansa kahden ihmisen liiton ajatuksella. He pelkäävät aivan aiheellisesti, mitä siitä seuraa jos mieheys ja naiseus ’liuotetaan’ pois koko yhteiskunnasta, miten se vaikuttaa esim. koulujen oppituntisisältöihin ja miten se näkyy kodeissa. Kehityksen alkua on jo nähtävissä Kanadassa, USA:ssa ja Englannissa, missä radikaalista sukupuoliopetuksesta on tulossa pakollista.”
Se, että sanoo ”ei” voi tarkoittaa ”kyllä” perusarvoille: rakkaudelle, totuudelle ja oikeudenmukaisuudelle, joiden varaan voidaan rakentaa parempi Ukraina, parempi Eurooppa, parempi Australia ja parempi maailma.
Ensi viikkoon siis!
