Tämän viikon torstaina (9.5.) on Eurooppa-päivä. Silloin juhlimme kuulumista kansojen perheeseen, jonka jäsenet ovat eläneet yhdessä rauhassa jopa 74 vuotta.
Pidämme Schuman keskuksen työtovereiden kanssa Romaniassa Eurooppa-päivä juhlan Bukarestin Patriarkaalisessa palatsissa torstaina klo 19:30. Tohtori Teodor Baconschi, Romanian entinen Vatikaanin, Ranskan ja Portugalin suurlähettiläs ja entinen ulkoministeri on tarjoutunut puhumaan siitä, kuinka kristillinen perintömme voi yhä inspiroida eurooppalaista projektia. Joten jos satut olemaan lähiympäristössä…
Aloitimme Eurooppa-päivän projektin vuosi sitten jotta voisimme rohkaista eurooppalaisia joka puolella juhlimaan yhteyttämme ja keskinäistä riippuvaisuuttamme, yhteyttämme erilaisuuden keskellä ja yhteistä hengellistä perintöämme. Aloitimme nettisivun www.may9.eu tarjotaksemme ajatuksia päivän juhlimista varten. Yksi ajatus on järjestää yhteinen ruokailu, jossa on ruokaa tarjolla eri maista. Tämä innoitti seuraavan sähköpostiviestin Thomas B:ltä Munichistä: “Viime vuonna juhlimme Eurooppa-päivää työtiimissäni, jossa on viisitoista kansallisuutta (BMW) ja nautimme suuren määrän kansainvälistä ruokaa.”
Viime perjantaina Esslingenissä, Saksassa, minua pyydettiin pitämään avajaispuhe tapahtumassa nimeltä “Together for Europe” (Yhdessä Euroopan puolesta). NMKY järjesti sen Eurooppa-päivän ja EU-vaalien odotuksessa (23.-26.5.). Useat saksalaiset poliitikot olivat paikalla, mukaan lukien Evelyne Gebhardt, Euroopan parlamentin varapuhemies. Jokainen heistä jakoi näkökulmansa Euroopan suhteen.
Ilta päättyi siihen, että salin jokaisessa kulmassa oli poliitikko, joka keskusteli yleisön kanssa, samalla kun eri maiden olutta ja viiniä tarjottiin osallistujille. Se muistutti siitä, kuinka kansojemme perhe on rikastuttanut meitä erilaisuudellaan.
Tässä on osa puheestani:
Nykyisin monet etsivät henkilökohtaisia juuriaan suosittujen tv-ohjelmien ja DNA-toimistojen testien innoittamina. Haluamme selvittää perimämme, koska haluamme tietää henkilöllisyytemme. Kuulemme nykyisin paljon ‘identiteettipolitiikasta’, jossa ihmiset luovat pois sulkevia poliittisia alliansseja tietyn rodun tai uskonnollisen, etnisen, seksuaalisen, sosiaalisen ja kulttuurisen identiteetin ympärille, sen sijaan että osallistuisivat perinteiseen laajempaan puoluepolitiikkaan.
Miksi näin on käymässä ja miksi se tapahtuu juuri nyt? Voisiko olla niin, että olemme menettäneet suuren kuvan? Meille on kerrottu, että historia on yksinkertaisesti voimapolitiikan tuote. Niinpä emme opiskele historiaa enää. Historia ei ole pelkästään laiminlyöty aine nykyisin. Euroopan historia on vielä enemmän laiminlyöty. Ja Euroopan kristillisten juurten historia on tahallaan jätetty huomiotta.
Ja näin etsimme pienempiä, paikallisia, erityisiä identiteettejä rakentaaksemme elämämme niiden ympärille. Löydämme itsemme Euroopasta, joka on murenemassa sirpaloituneeseen, polarisoituneeseen, ahdasmieliseen populismiin. Ehkä on aika tutkia eurooppalaisen DNA:mme uudelleen ja kysyä, jaammeko laajempaa identiteettiä?
Itse asiassa, on olemassa tarina, joka selittää paljon eurooppalaisen elämän alkulähteestä ja sielusta. Setelissä olevan vesileiman tapaan, eurooppalaisessa kulttuurissa on olemassa pysyvä leima, joka näkyy, kun nostamme sen valoa vasten. Sillä vaikka Euroopan tarinalla on juuria sekä muinaisessa Ateenassa ja Roomassa, klassinen perintö ei yksistään ollut riittävä Euroopan nousua varten. Juutalainen ilmestys Jumalasta, joka loi ihmiset omaksi kuvakseen, imago deiksi, laski perustat eurooppalaiselle ihmisyyden käsitteelle, johon kuuluu ihmisarvo, oikeudet ja elämän pyhyys.
Toiseksi kristillisen moraalisen tasa-arvoisuuden käsite muokkasi Euroopan lakia ja hallitusta syvällisesti. Olennaiset eurooppalaiset ajatukset yksilöstä ja tasa-arvosta eivät olleet valistuksen löytöjä vaan kristillisyyden hedelmää. Paavalin sanat, että Kristuksessa ei ole juutalaista eikä pakanaa, orjaa eikä vapaata, miestä eikä naista, teki hänestä historian suurimman vallankumouksellisen, Oxford professori Larry Siedentopin mukaan.
Nämä ajatukset innoittivat Ranskan ulkoministeriä Robert Schumania ehdottamaan – 9. toukokuuta, 1950 – todella radikaalin suunnitelman, joka hämmästytti maailman. Vain kolmen minuutin puheessa Schuman laski perustukset eurooppalaiselle talolle, jossa nykyisin 500 miljoonaa eurooppalaista, 28 kansasta (yhä), elää yhdessä rauhassa. Hänen näkynsä oli, että Euroopasta tulisi kristillisiin arvoihin syvästi juurtunut kansojen yhteisö. Tätä puhetta pidetään Euroopan unioniniksi kasvaneen elimen syntymähetkenä.
On hyvä juhlia 9. toukokuuta Eurooppa-päivänä. Ei Brysselistä tulevana ylhäältä alaspäin suuntautuneena poliittisena välttämättömyytenä vaan alhaalta ylös nousevana kansojen liikkeenä, kulttuurisena kiitollisuuden ilmaisuna siitä, että olemme rikastuneet yhteydestämme naapureidemme kanssa.
Schumanin esimerkkiä seuraten, voimme tehdä tästä päivästä rukouksen päivän sen puolesta, että voisimme kokea anteeksiantoa ja sovintoa yhä enemmän sirpaloituneessa ja polarisoituneessa Euroopassa.
